Telsussa pyörii nyt mainoksia, jossa taustalla soi Seija Simolan kappale; Kun aika on
Kun aika on niin saavuthan sä silloin luo,
Mä ilmoitan kun on päivä tuo,
Kun aika on niin heti saat sen tietää,
Mä en voi olla kertomatta en.
Kun aika on niin auringon näät nousevan,
Ja kuulet mun sua kutsuvan.
Kun aika on taas leikitään,
Sinut jälleen nään,
Sinä saavuthan kun aika on,
Niin uudelleen sä kaiken saat,
Mä leikistämme silloin totta teen.
Mie muistan kuuleeni tuon kappaleen aina silloin tällöin mummolassa keittiön radiosta. Jotenkin kappaleen tunnelma on juurikin niin ihana, kuin mitä se mainoksessakin annetaan ymmärtää! Ihanaa, että tällaisia pieniä kauniita -70 luvun kappaleita nostetaan esille meille nykypäivään kuultavaksi. Toivottavasti tekin tykkäätte siitä <3
Kävin kattomassa leffassa Bridget Jones's Baby. Leffana ihan hyvä, tykkäsin kyllä. Mutta en voi edes sanoin kuvailla, kuinka minua häiritsi, mutta ennen kaikkea harmitti Reneé Zellwegerin kasvot. Hän on ollut mielestäni niin kaunis nainen ja olen aina tykännyt kyseisistä leffoista. Joten hänen kasvonsa näkeminen oli kova kolaus. Tuttuja piirteitä ja ääni sama, mutta miksi he tekevät kasvoilleen moisia kohotuksia ja leikkauksia. Tärkeintä tietenkin on, jos hän on nyt onnellinen, niin hyvä niin. Itse olen kuitenkin aion kauneiden puolella. Minusta meidän omat piirteet ja rypyt ja muut elämän tuomat ja geenien suomat lahjat kuuluvat meille. Se tekee meistä sen mitä me olemme. Itsekin tiedän, että varsinkin isäni puolelta olen perimässä hyvin voimakkaat rypyt silmieni ympärille ja muutenkin kasvoihin, mutta aion kantaa ne arvokkaasti ja tietäen, että ne kuuluvat minulle. Ainakin olen sitten elämäni aikana nauranut ja ollut onnellinen kun ryppyjä näkyy :D:D:D Muistan, että isäni puolen isoäidillä oli ryppyjä vahvastikki kasvoissa, mutta minusta hän oli hyvin kaunis. Ja tahdon tehdä samaa kunniaa itsekin olemalla aito minä loppuun asti ilman mitään feikkaamisia. AITOUS <3
Mutta siis leffana hyvä, käykää ihmeessä katsomassa. Ja en tiedä pitäisikö siitä huolestua, että ikää alkaa olemaan jo niin paljon, että leffan tänä vuonna 50 täyttänyt tähti Patrick Dempsey sai kyllä muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin aikaiseksi komeudellaan. Enään ei kuolatakkaan parikymppisten perään, vaan kunnon miesten ikään päässeiden perään!!! ;)
Ja leffoista puheen ollen, olen odottanut kuin kuuta nousevaa uutta The Beatlesien, 8 days a week leffaa. Nyt se viimein on täällä. Jos vain mahdollista, haluan ensi viikolla käydä sen katsomassa. Toivottavasti se on hyvä.
Se kävi ensi lumikin maassa. Enään jäljellä on vain rippeitä, mutta kyllä sitä innolla odottaa, että lumi valaisee. Tosin liukkaita kelejä ei ole yhtään ikävä. Marraskuu on taas täällä. Jouluun ei ole enään pitkästi. Mihin tämä aika oikein livahtaa? Vaikka tuntuu, että elämässä tapahtuu ja on meneillään kaikenlaista. Kuitenkin tuntuu hyvin tyhjältä. Kuin ei olisi mitään ihmeellistä kerrottavaa. Kolauksia tapahtuu, asiat ei mene kuin suunnittelee ja vastoinkäymiset nostelee päätään... jotenkin on kuitenkin niin turta, ettei ne kolahda niin pahasti enään. Onkohan turta väärä sana... olen vain ottanut sellaisen elämän asenteen, että kaikesta selviää, jos ei hyvällä niin pahalla sitten, mutta nämä kaikki vastoinkäymiset ja hankaluudet on tarkoitettu minulle. Minun on opittava jotain, ennenkuin pääsen etiäpäin. Siksi vain otan kaiken vastaan. En ressaa ja panikoidu, vaan luon katseen ylöspäin ja mietin, että miksi?! Otan asiat oppiläksynä. Vähän aikaa sitten parisuhteeni hajosi kasaan, koska meillä oli erilaisia unelmia seuraavalle viidelle vuodelle. Vaikka kuinka rakastaa, niin poikkeuksena edellisestä kerrasta en jäänyt itkemään vääryyttä ja miettinyt, että tulisiko minun nyt luopua jostain ja lähteä hänen luokseen, jotta saisimme polkumme samalle linjalle. Mutta kun asiaa järkeilin, olen jo nainen siinä iässä, että tahdon löytää sen oman juttuni ja tehdä elämässäni asioita, jotta ei tarvitse katua myöhemmin, etten taaskaan miettinyt itseäni vaan menin miehen mukaan. Olemme kuitenkin niin hyviä ystäviä, että pidämme yhteyttä päivittäin ja huolehdimme toisistamme ja rakkauttakin on <3 Mutta tämä kait on parasta. Ystävinä kulkemassa omaa polkua tukien toisia ja toivoen kaikkea parasta. Jos olisin entinen minä, niin itkisin yöt hänen peräänsä ja murehtisin maailmaa. Nyt olen elämälle avoin ja jos jokin ottaa päähän, otan puhelimen käteen ja soitan, mistä kiikastaa... mutta positiivinen asenne vie pitkälle. Luotan siihen, että kaikki tapahtuu syystä ja niistä on opittava. Siksipä otan tämänkin kuukauden metkut avoimin mielin vastaan ja toivon, että välissä olisi jotain ihanaa ja positiivista.
Kun alkaa miettimään asioita, sitä oudommaksi ne menee ja joutuu miettimään vieläkin ahkerammin. Eilen illalla kävelin koirani kanssa ulkona ja katselin, kun lumi säteili kuin kristalli. Mietin, että lumi. Tuo valkoinen kaunis materiaali joka talveksi meille tänne saapuu, joidenki iloksi ja joidenkin tuskaksi. Mutta eihän sitä käy kieltäminen, että onhan se kaunista ja se kuinka se valaisee meidän maisemia. Kun tänä aamuna sitten kävimme ulkona ja aurinko paistoi, näin noita kauniita lumihiutaleita lepäämässä maassa. Otin hetken ja jäin katsomaan. Ne on niin kauniita. Kuinka ne saavatkin kauniin muotonsa ja kuvionsa. Miten se on mahdollista, että taivaalta tipahtelee moisia taideteoksia. Mitä taikaa se on! Kaikki sitä eivät pääse koskaan näkemään ja todistamaan ja meille se tulee tänne joka vuosi, eikä sitä osaa arvostaa. Minä ainakin näen ja tunnen vain sen kylmyyden ja liukkaat kelit. Päätin tänä aamuna olla kiitollinen tästä lumesta ja nauttia siitä. Olla sen ystävä <3 Jospa positiivinen näkökulma auttaa tämän talven yli...
Löysin aivan mahtavan Lassi ja Leevi aiheisen sarjakuvapätkän netistä, hiukan tähän asiaan liittyen ja minua nauratti ja kummastutti yhtälailla kyseinen asia. Se mistä kaikki on lähtöisin ja mitä nyt tapahtuu... Olisi mielenkiintoista tavata tämä tyyppi, joka lehmän maitoa ensimmäisenä siemaili ja kertoa millaista nykyään on.
Jätän teidät pohtimaan elämän ihmeellisyyksiä tällä kertaa ja itse valmistaudun hurjan kiireiseen marraskuuhun ja toivon, että kohtaan ja teen asioita, joista voin teille sitten kertoa.
Naurakaa, olkaa aitoja, rakastakaa itseänne, rakastakaa toisianne, käykää leffassa, ihailkaa luontoa ja antakaa musiikin viedä teidät tunteiden maailmaan ja vaikka tanssin taikaan. <3 Mitä ihaninta alkavaa talvea ja hienoa marraskuuta! Rakkaus, sitä elämä on! <3
Enkeleiden pusuja ja oppaiden viisauksia. Ensi kertaan.
Terveisin,
Hanna Ari
