Sairaudet riesana

"Varotaan, että läski menee ensin, ettei porttaat romahda!" "Hyi ku on ruma, mitenhän se on vielä hengissä." "Sinun tulisi laihduttaa, jottei sulle tule tämä tämä tämä ja tämä sairaus ja nämä voi johtaa kuolemaan." - Nämä ovat pieni murto-osa esimerkkejä siitä, mitä olen elämäni aikana joutunut kuulemaan. Olen pienestä asti ollut ylipainoinen ja vieläkin joudun taistelemaan asian kanssa joka päivä. Kaikkeen kuitenkin tottuu... Ennen muiden sanat satutti ja niitä joutui nielemään ja iltaisin varauduin jo seuraavaan kamalaan päivään, mutta aikojen saatossa niihin turtuu. Kaikki asiat on jo kuultu, uusia haukkumia ei ole keksitty ja kuulo oppii erottelemaan ne. Niille on jo niin turta, ettei kaikkea enää edes kuule ja näe. Aikaisemmin ajattelin, että sitten kun olen aikuinen, niin sitten ei enään kiusata, toisin kävi. Ihmiset ovat toisille julmia. Nykyäänkin jos näen tuttavan pitkästä aikaa, ensin katsastetaan silmäillen kroppa läpi ja huomautetaan, että hei oletkos sinä laihtunu?! Tai sit tulee se katse, että juu mihinkään et ole muuttunut ja sitten aletaankin jo utelemaan työkuvioista.

Suomalaisilla on jännä tapa, kun esimerkiksi kaupassa tavataan pitkästä aikaa ja kysytään mitä kuuluu, niin ensiksi käydään sairasteluhistoria läpi ja sit kerrotaan työmaan uutiset ja jos vielä jostain tahtoo puhetta saada, niin tämä iän ikuinen sääkeskustelu! Sepäs siinä. Eilen sunnuntaina kävin lenkkeilemässä ja päätin hiukan mennä muita maisemia kuin yleensä. Jännitystä elämään ;) no sitten siellä tuli eräs pariskunta vastaan, joita en ollut nähnyt noin neljään vuoteen. Hymyillen kävelin heitä vastaan ja moikkaamaan, kun tuttuja näki, mutta en ehtinyt sanaa juuri sanottua, niin nainen totesi, että "Sultahan on kiloja lähteny, hieno juttu! Mitä kuuluu?" Siinä parin sekunnin aikana, kun tajusin mitä sanoi ja kuinka silmäili minua, niin huomasin kuinka kiukku sisälläni kasvoi ja tiesin, että odotti kuinka kerron laihdutusoperaationi, mutta päätin, että hän tulee kuulemaan jotain ihan muuta. Totesin seuraavan; "Ihan hyvää tässä kuuluu, viikonloppuna oli perhe kylässä ja äitin kaa naureskeltiin koirien metkuille ja tänään olen pongaillu enkelipalloja olohuoneessani ja niin tosiaan käytiin lauantaina suurkirppiksellä tekemässä löytöjä... et tämmöistä tavallista arkea. Kävittekö te siellä?" Ne ilmeet, kun puhelin heille... oi joi kun kuvan olisin voinu ottaa. Kumpikaan ei oikein tienny mitä sanoa. Vastasivat vain ettei käyneet kirppiksellä ja että ovat nyt keväällä aloittaneet kävelyn. Siihenpä se juttelu sitten jäi, totesivat että pitää jatkaa matkaa. Toivotin heille tsemppiä ja hymyillen jatkoin matkaa.

Minulla on aina ollut huono itsetunto ja oon puskenut vaikka minkälaisten kivien läpi, että olen tässä pisteessä missä olen. Nyt kun olen löytänyt henkisyyden ja enkelit ja tämän kauniin ajattelutavan elämään, olen huomannut, että ihmiset eivät voi enään satuttaa minua, kuten ennen. Päivääkään en vaihtaisi pois, koska kaikki se on tehnyt minusta vahvan ja elämää rakastavan naisen. Vaikka kiloja löytyy yllin kyllin, mutta olen todennut, että ne on rakkauden kiloja! Vuosiin en ole ollut kehooni tyytyväinen ja tuhansia kertoja olen itkenyt, että miksi olen tällainen. Pari vuotta sitten päätin aloittaa kuntosalin ja sitä kautta sain varmuutta tekemiseeni, mutta vähitellen olen ymmärtänyt, ettei se kuntosalilla puuskiminen tee minusta onnellista. Olen tajunnut, että minun kroppani on Luojan lahja minulle tähän elämään. Hän loi meidät omiksi kuvikseen. Minulla on tarkoitus, kun koen elämän tämän kropan kautta ja nykyään olen niin kiitollinen siitä. <3 Se on minulla lainassa. Kaikkine sairauksineen, älyineen, sydämineen... se on paikka, jossa minun sieluni on saanut kunnian tulla oppimaan elämää Suomeen, suomalaisessa naisessa omine haasteineen ja ongelmineen. Kaikki sairaudet ja ongelmat on luotu meille syystä ja on meidän oppikoulu ja tarkoitus päihittää ne! Sairaudesta riippuen oppia joko elämään sairauden kanssa tai voittaa se! Minä olen paljon onnellisempi peilikuvastani nyt kun olen tajunnut tämän. Rakastan sitä ja vaalin sitä ja olen luvannut, että yhdessä me selviämme ja tulen pitämään siitä hyvän huolen. Vaikka se oppikoulu veisi aikaa ja olisi pitkä prosessi, mutta teen sen. Koko elämäni olen katsellut kavereitani ja muita kauniita ihmisiä ja tuntenut pahaa mieltä omastani ja en ole mikään kone, edelleenkin tulee hetkiä jolloin näen kauniita ihmisiä, sellainen pieni masennus hiipii mieleen, että voi jospa minäkin jonain päivänä. Mutta itse tiedän, että minulla on kaunis sydän ja hyvä sielu, loppupeleissä se on asia joka ratkaisee. On ollut tunne, että ylipainoisena minulta viedään oikeus syödä herkkuja, olla fiksu, näyttää hyvältä tai saada mies ja olla seksuaalinen. Kovan koulun käytyäni toivon, että voin olla esimerkkinä muille, että on ihan ok syödä kakkua kahvilassa, on ihan sallittua olla fiksu ja heitellä ideoita, on antoisaa laittautua ja ostaa nättejä vaatteita ja on enemmän kuin jees saada miehiltä huomiota ja olla seksuaalinen jumalatar!!!!

Hyvä olo omassa kehossa on kaikkein tärkeintä. Sen kanssa sinä asut ja elät. Mutta sama pätee muidenkin sairauksien kanssa. Tulee löytää se positiivinen asenne, että minä selätän sen ja näin sieluni saa kasvaa ja joskus viimein edetä omalla polullaan omaan parempaan paikkaan. Tässä elämässä minulla on tietyt vastuut ja haasteet, mutta olen niihin valmis. Toinen haaste, josta en ole hirveästi puhunut, mutta tiedän, että se jollain tasoin on minussa, on alkoholi. Pystyn nauttimaan alkoholia ilman ongelmia, mutta olen myöskin oppinut tuntemaan itseäni ja olen huomannut, että kun minulla on tunnesyömis sairaus, sen samat piirteet tulevat joskus esille alkoholin kanssa. On aikoja jolloin itse tiedostan, että nyt se voisi viedä mukanaan ja tuoda lisää ongelmia, tunnistan ja tiedostan sen ja siinä mielentilassa vältän alkoholia ja varsinkin liika käyttöä. Se on varmasti myös asia, jonka joudun pitämään mielessä läpi koko elämän, mutta olen onnekas, että tiedostan ja uskallan myöntää itselleni sen. Alkoholi kuuluu itselleni juhlatilaisuuksiin ja pieniin rentoutumis hetkiin silloin tällöin, mutta yksin ollessani en sitä juurikaan nauti. Ja joka kerta, kun korkki tai tölkki aukeaa, pyydän enkelit rientoihin mukaan pitämään minusta huolta ja estämään pahuudet ja pitämään mun järki päässä. Toiminut joka kerta ja olen siitä hyvin kiitollinen <3 Jos joskus olen jollekin kertonut ajatuksistani, he kysyvät mikset vaan lopeta kokonaan? Mutta en tahdo kieltää itseltäni mitään, kielto tuo ongelmia myöskin. Minä olen vastuussa itsestäni ja tiedän, että rakastan elämää ja rakastan itseäni osana tätä suurta näytelmää, minä tiedän mitä teen <3

 

Olen oppinut rakastamaan inkivääriä. Se on mitä mainion nautinto teessä, ruoassa ja sairauksien hoidossa. Ja uskon ja luotan, että enkelit ja muut Valonoppaat tietävät miten minun kanssani toimia ja johtavat minut oikeille poluille oikealla tavalla, kohti terveempää ja iloisempaa elämää kohti! Syy miksi aikoinaan lähdin opiskelemaan ravintoalaa, oli se, että osaan auttaa ja opastaa muitakin minun kanssa saman kohtalon kokeneita turvallisesti ja oikein, mutta aina kaikki lähtee siitä, että on rakkautta ja tahtoa tuntea itsensä hyväksi omassa kehossa. Sitten sitä pystyy muokkaamaan niin, että on itse onnellinen. Hämmästyttävää millaisia lopputulokset silloin ovatkaan ;)

Olipa teilläkin mikä sairaus tahansa, muistakaa, että enkelit aina auttaa, kun apua pyytää. Ja se kuinka elää hetkessä ja tajuaa, kuinka kaunis elämä onkaan ja kuinka onnekas olet, kun saat elää täällä. Minua myös on helpottanut se, kuinka tajusin, että mitään ei voi omistaa täällä maapallolla, kaikki kuuluu Maalle itselleen. Kun tajusin, että kroppani on lainassa ja se on luotettu minun haltuun, muiden sanat eivät tunnu miltään. He eivät tiedä mitä haukkuvat. Ja minä voin suojella tätä kehoa ja rakastaa sitä sen ansaitsemalla tavalla. Minä olen kiitollinen ja olen ottanut haasteen vastaan!!! Kiitos kiitos kiitos <3

"Historia kuuluu menneeseen, joista opitaan ja tulevaisuus on ovia auki oleva mysteeri, ota ohjain nyt ja valitse ovi tai useampi ja anna tulevaisuudelle mahdollisuus. Tee se jo tänään."

Voimia, elämää ja enkelten pusuja <3 Menkää ulos ja hengittäkää kaunista ilmaa kehonne täyteen. Hengittäminen on ihanaa <3 Ensi kertaan. Hyvää vapun aikaa teille <3

xoxo
Hanna Ari

Unisieppari

"Path Of The Dream Catcher" - by Gloria West

Pakoon olisi päästävä, mutta ei ole mitään keinoa paeta. Äänet kuuluvat yhä vaan lähempänä ja aika käy vähiin. Epätoivoisena mietin mitä olisi vielä tehtävissä, kunnes lopulta on liian myöhäistä ja hyvin pelottava tummaan pukeutunut ampuu luodin suoraan sydämeeni ja kaikki mustenee. Hitaasti ajatuksetkin nukkuu pois ja viimeinen tunne on hätä...

Tuo on loppuosa minun viimeisimmästä painajaisesta, jonka olen nähnyt. Nukuin silloin olohuoneeni sohvalla. Todella ikävä tunne kehossani riipi mieltä ja raskain askelin marssin sänkyyni nukkumaan. Aamulla sain herätä pirteänä.

Unisieppari on minun yksi tärkeimpiä ja rakkaimpia asioita, joita minulla on. Joskus tuntuu todella tyhmältä, että minä 29-vuotias suomalaisnainen en pysty nukkumaan yötäni rauhassa ilman unisieppariani. Mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana tajusin sen, kuinka se oikeasti toimii. Aina unet eivät ole raakoja painajaisia, vaan joskus ne on todella painostavia ja saavat synkälle mielelle, vaikka luulet nukkuneesi koko yön hyvin. Tajusin alkaa seuraamaan omien unieni laatuja, kun viime vuoden puolella olin poikakaverini luona Kuopiossa. Molempina öinä näin mielettömän pahoja painajaisia. Painauduin miehen kainaloon syvemmin, mutta uneni siellä jäivät puolitiehen. Seuraavan kerran kun näin painajaisia, olin vanhempieni luona omassa vanhassa huoneessani. Ensimmäisenä yönä näin painajaismaisen unen ja seuraavana yönä en muista nähneeni painajaista, mutta kun heräsin, niin minulla oli ikävä fiilis ja päivä oli vähän niinku sitä myöten taputeltu. Sitten tosiaan näin painajaista minun sohvalla nukkuessani. Kuolin unessa ja kun heräsin, oli paska fiilis ja tosiaan vaihdoin sänkyyn nukkumaan. Siitä pari päivää myöhemmin mietin vielä untani ja yhtenä aamuna kun nousin ylös ja puin vaatteita, vilkaisin minun unisieppariani. Aurinko valaisi sitä ja se näytti niin kauniilta ja hassusti ilmaistuna, yövuorosta tulleelta ja siinä se nyt lepäs ja nautti auringon lämmöstä ja valosta. Ynnäilin tilanteita ja tajusin, että tietenkin - UNISIEPPARINI varjelee unieni laatuja.

Ostin unisiepparini noin kaksi vuotta sitten Oulun Kuukorennosta, (joka on muuten ihan mahtava paikka, käykää kaikki siellä katsomassa ja ihastelemassa) mutta vasta viime kesän aikoihin löysin netistä ohjeita, kuinka ne tulisi siunata omaan käyttöön. Minä nyt en jaksanut alkaa niitä ohjeita lukemaan, mutta kuin tyhmänä tajusin, että tietenkin sen pitää siunata itselleni käyttöön. Virittää ns.työkuntoon. En usko mihinkään ylimääräisiin rituaaleihin, joten ajatuksen kanssa pidin unisiepparia kädessäni ja pyysin, että se varjelisi uniani - poistaisi kaiken negatiivisen ja antaisi kaiken hyvän tulla läpi. Kiitin unisiepparin energiaa ja voimia tulevasta yhteistyöstä ja laitoin siepparin hyvälle paikalle sänkyni yläpuolelle. Nykyään minulla ei ole mitään epäillystä siitä toimiiko se vai ei. En muista, milloin viimeksi olisin painajaisia omassa sängyssäni nähnyt tai milloin unien takia oloni olisi ollut painostava. Nyt vain tajusin, että minun tulee ostaa itselleni unisieppari olohuoneeseen sohvani yläpuolelle, sekä poikaystäväni luo "lahjaksi :D" ja vielä sellaisen pienen, jonka kanssa sitten reissaan ympäriinsä! Eihän siitä haittaakaan ole. Ja sitäpaitsi unisiepparit ovat todella kauniita, joten ne voivat olla koristeita sisustuksessa. ;)

Intiaanit aikoinaan tajusivat kuinka pitää pahat unet poissa ja he tekivät luonnonmateriaaleista unisieppareita. Unisiepparin tuli laittaa nukkumapaikan yläpuolelle, jolloin verkko pysäyttää negatiiviset pyrkijät ja koukuttaa ne verkkoon, jolloin hyvät positiiviset virtaukset pääsivät menemään läpi unisiepparin verkon keskellä olevasta reiästä ja sulkia pitkin tiputtautuivat nukkujan uniin. Aamun sarastaessa auringonvalo poistaa negatiiviset energiat/pahat unet ja näin ne eivät pääse koskaan nukkujan uniin.

Vaikka ajatus unisiepparista on monesta lapsellista ja oon monesti kuullut, että sehän on tarkoitettu lapsille, ettei niitä pelottaisi. Mutta eikö juuri silloin ole loogista hommata itsellekin sellainen? Jos lapset saavat siitä avun, miksei itsekin kokeilla? Se on halpa ja turvallinen keino parantaa unien laatua, kunhan vain antaa sille mahdollisuuden ja sen pienen uskon, että se toimii. Olen kuullut, että varsinkin jotku vanhemmat ihmiset kuvittelevat unisiepparin sänkynsä yläpuolelle rukoillessaan iltarukouksen. He eivät tarvitse sitä sinne fyysisesti, vaan ajatuksen voima ja usko siihen, kun he tarvitsevat uniinsa apua, he saavat sitä. Minusta se on jotenkin niin kaunista. Usko siihen, että me emme ole yksin ja että apua tulee, kun sitä tarvitsee ja sitä saa aina pyytää. Tarvitsee vain uskoa. Vaikka sitä ei yleisesti opeteta missään, minun ympärilläni ihmiset tulevat kuulemaan siitä ja ihan varmasti opetan omille lapsille. Elämässä ei ole yksin, vaikka se päälle päin siltä vaikuttaisi, vaan apua tulee ja voi pyytää niin paljon, kunhan vaan antaa maailmankaikkeudelle mahdollisuuden. Me olemme kaikki ihmeitä ja meillä on tarkoitus, miksi olemme täällä. Me ei saada luovuttaa, vaan löytää kaikki itsestämme se rakkaus, joka meihin on istutettu ja mikä meille kuuluu <3

Elämä ei ole helppoa, mikään ei ole helppoa, mutta esimerkiksi unisieppari voi auttaa sinua uniesi kanssa. Ja kuten jo sanoin, jos ei ole valmis uskomaan ja siunaamaan sen voiman omaan käyttöön. Unisiepparin voi ostaa koristeeksi kaunistamaan huonetta ja näin vähitellen pääset tutuksi sen kanssa ja pääset tutustumaan sen energioihin ja voimiin!!! <3

Sweet dreams ja enkelten pusuja <3 Rakastetaan elämää!!!

xoxo

Hanna Ari

Alla Kirsikkapuun

Ihan kuvittelin, että olisi helppoa pysyä rytmissä ja kirjoittaa joka viikko aina torstaisin, mutta eipäs se olekaan niin helppoa. Tuli pitkä väli edellisestä kerrasta, mutta viimein löysin aikaa blogilleni.

Olin viime viikonloppuna Tornion pilkkikisoissa. Oli kyllä mahtava viikonloppu. Aurinko paistoi ja ihmisillä oli mukavaa ja tapahtumaa riitti. Itse en pilkkinyt, en ole koskaan oikein tykännyt siitä, mutta ensi vuonna uhkasin osallistua ihan pilkkimään asti. Minulle se tunnelma - jää, aurinko ja hymyilevät ihmiset olivat pääasia :) 

Olen pohtinut kovasti elämää ja asioita ja paikkoja joissa tahtoisin käydä. Sain mieleeni ajatuksen, että jos nyt pitäisi pakata laukut ja lähteä johonkin, niin minulle olisi ihan selvää mikä ensimmäinen kohde olisi. On tuhansia paikkoja joissa ehdottomasti tahtoisin käydä ja toivonkin, että enkelit johdattavat minut mahdollisimman moneen seikkailuun mukaan. Mietin vain, että jos nyt pakkaisin laukut ja lähtisin kenellekään ilmoittamatta, kuka olisi se joka tuntee minut parhaiten tai on kuunnellut parhaiten ja joka löytäisi minut ensimmäisenä? Samalla tulin miettineeksi, että kuka olisi loppujen lopuksi ensimmäinen, joka huomaisi, etten edes ole kaupungissa/maassa? :D Ajatusleikkejä on kiva tehdä. En yhtään osaisi heittää kolikkoa jonkun puolesta. On ihmisiä, joiden tulisi tietää missä mie lopulta olisin, mutta kuka olisi ensimmäinen, joka sen tajuaisi. Onko se poikaystävä? perheenjäsen? ystävä? puolituttu? Kummipoika? Ja kuka olisi se ketä kiinnostaisi etsiä minut käsiinsä, vai ajattelisivatko kaikki vain, että no nyt hän sitten lähti etsimään sitä elämäänsä josta aina puhuu... vai olisiko joukossa joku, joka ikävöisi perääni ja ottaisi selvän missä olen? Liittyisi ehkä seuraani? 

Todellisuudessahan näin ei voisi tehdä, aina pitää kertoa jollekin mihin lähtee, ettei joudu kadonneiden listalle lehtien kansiin. Mutta ajatus hetkeksi, vaikka kahdeksi viikoksi poistuminen kuvioista houkuttelee. Varmasti kertoisin äidilleni, että lähden lomalle ja hän olisi kontaktini sen ajan, jos sellaisen tarvitsee ja kaksi viikkoa olisin ihan uudessa kulttuurissa, ihan uusissa maisemissa täysin outojen keskellä etsien itseäni ja hengittäen maailmaa, sen sielua ja loistokkuutta <3 Hetkeksi irtiotto töistä, juoruista, arkirutiineista, lähikaupasta, säännöistä ja arkiminästä. Kokea ns. vapaus! Vaikka monesti olen miettinyt, että se olisi kiva tehdä rakkaan kanssa yhdessä, mutta joskus ihminen kaipaa yksin oloa ja omaa seuraansa. Ehkä joku päivä. Ja minulla olisivat Valonoppaat mukana, olisin aina turvassa <3

Joskus kun meditoin tai muuten vain kaipaan ympärilleni rauhaisan tunnelman, kuvittelen itseni kirsikkapuiden alle. Istumaan puiselle penkille juuri samankaltaisiin maisemiin kuin kuvassa on. Ympärilläni ei ole ketään, mutta kuulen kuinka puiden latvat laulavat tuulen mukana mukavan hennosti. On lämmintä, joka koskettaa ihoani sievästi tuoden hyvän olon tunteen. Tuoksuu raikkaalle ja kukkaiselle, juuri sellaiselle puhtaalle kauneudelle, johon sulautuu mukaan ja se ympäröi minutkin. Kauempaa kuuluu kuinka meri paiskoo aaltoja rantaan. Linnut laulavat kauniisti ja jostain kuuluu kaunista tuulikellojen soidintaa. Värit ympärillä on kaunista kuin saduissa. Tilanne on kaikin puolin kaunis ja olo on niin hyvä kuin ikinä vain voi olla. Sitten pysähdyn siihen tunnelmaan. Se on minun pakokeino. Hetken olen jossain muualla, kuin missä fyysinen kehoni on. Se antaa voimaa ja motivaatiota jatkaa. Ja toki kutsun luokseni Valonauttajat pitämään minusta huolen ja annan heille kaikki omat huoleni.

Joskus mietin kuormitanko heitä ihan liikaa, kun aina olisi joku murhe tai toive annettavana heille. Mutta ei, se on heidän työtänsä ja he rakastavat auttaa minua/meitä, joten minun tulee vain luottaa. Kyllä he kuuntelevat ja tekevät kaikkensa vuokseni/vuoksemme, juuri niinkuin on tarkoitettu. Niin että meistä tulee onnellisia, että meillä on hyvä olla. <3

Joskus olisi kiva kuulla, millainen on teidän pakopaikkanne? Mihin te menette, kun silmänne sulkeutuu? Oletteko koskaan miettineet?

Tämä kirsikkapuu on minulla silloin tällöin mielikuvissa, mutta useimmiten olen meren äärellä. Rakastan merta. Voin kertoa siitä joskus myöhemmin. :) Nyt on vain ollut kirsikkapuu hetkiä useampia. Siksi jaoin sen teidän kanssanne, nyt, tänään.

Mutta nyt ihanaa kevättä teille. Kesä tekee tuloaan <3

Rakkautta ja enkelten suojaa <3 Muistakaa halata ja rakastaa lähimmäisiänne <3

Ensi kertaan,

xoxo

Hanna Ari