Se erilainen joulutarina

Lasse pesi hampaat, laittoi yövaatteet päälle ja toivotti vanhemmille hyvää yötä. Vielä ennen huoneeseensa menoa, hän vilkaisee haikeana kauniiksi koristeltua joulukuusta. Aikaisemmin joulu on ollut Lassen lempi pyhä, mutta nyt kaikki hohto oli kadonnut. Esikoulussa oli kerrottu, että joulupukkia ei ole olemassa. Lassen sydän murtui ja kyyneleet valuivat silmäkulmasta. Hän ei ollut millään uskoa sitä todeksi ja nyt joulu on pilalla. Lasse kömpi sänkyynsä ja laittoi pään tyynyyn. Häntä jännitti kuka outo tulee joulupukiksi pukeutuneena huomenna hänen kotiinsa. Ajatus sekä pelotti että suututti pientä Lassea. Hän risti kätensä, lausui rukouksensa ja vaipui unten maille.

Lassen suojelusenkeli silitti Lassen hiuksia ja hän mietti kuinka voisi piristää hänen omaa kallista aarrettaan, jotta hänen lempi pyhänsä säilyisi ennallaan. Jotta hän näkisi kuinka Lasse leikkii, nauraa, rakastaa ja elää täydellistä nuoren pojan elämää. Hän istuuntui Lassen viereen ja päätti kertoa hänelle tarinan unien kautta.

”Lasse esikoulussa kysyit, mihin ihan ensimmäinen joulupukki on haudattu, koska tahtoisit joskus käydä hänen haudallaan. Se on totta kuten kuulitkin, ettei sitä hautaa ole olemassa, mutta ei siksi, että joulupukkia ei ole olemassa, vaan siksi, että joulupukki on enkeli.

Kauan kauan sitten Jumala jakoi meille enkeleille tehtäviä. Kaikille omansa, jotta voisimme auttaa teitä ihmisiä suurella rakkaudella ja ilolla. Eräs enkeli oli hiukan erilainen. Hän halusi olla enkeli kaikille maailman ihmisille tuoden heille antamisen ja rakastamisen iloa. Hänellä kuitenkin oli toiveena, että hän voisi olla ihmisten parissa ihmisten keskellä. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Hän voi olla kaikkien ihmisten luona joka ikinen päivä, mutta ei maan päällä, jotta kaikki ihmiset näkisivät hänet. Maallisten ihmisten kyvyt nähdä ovat rajalliset, joten moinen toive enkeliltä vaati luovaa pohdintaa, kuinka sen toteuttaa. Enkeli oli todella iso kokoinen ja hän rakasti suurta valkean hohtavaa partaansa. Monilla enkeleillä ei moista partaa ollutkaan, joten hän oli todella ylpeä siitä. Hänellä oli myös suuren suuri sydän, joka oli täynnä rakkautta ja antamisen iloa.

Eräs päivä hän sen keksi. Hän päätti, että ihmiset jotka rakastavat toisia ihmisiä ja rakastavat antaa toisille iloa, he voisivat toimia hänen edustajinaan maan päällä. Hänen tulisi vain löytää oikeat ihmiset. Joten hän etsi ihmisiä ja antoi näille henkilöille erikoistehtävän toimia hänen puolestaan ilon antajina maan päällä. Kautta aikain hän löysi aina uuden ihmisen, joka tekisi toiset ihmiset iloiseksi ja siunasi heitä. Siltikään juuri kukaan ei tuntenut häntä maan päällä. Hänen piti tehdä uusi suunnitelma ja etsiä ihmisiä, jotka näyttäisivät hiukan häneltä. Koota samalta näyttävät ihmiset hänen työhönsä mukaan. Enkeli löysi kultaisen ja rakastavan sydämen Myran piispa Pyhä Nikolauselta ja hän pyysi voisiko hän tehdä enkelin työtä maan päällä. Mielestään hän näyttikin hiukan samalta ja näin yhteistyö onnistui täydellisesti ja 300-luvulla piispasta tuli kovinkin tunnettu, kun hän jakoi lapsille lahjoja. Vuodesta toiseen piispalta näyttäneet ihmiset jakoivat lahjoja lapsille ja se työ levisi eripuolelle maailmaa.

Eräänä päivänä Jeesus tuli enkelin luokse. Jeesus siunasi ja kehui enkelin työtä maan päällä. Jeesus oli niin otettu enkelin työstä, että ehdotti josko he voisivat tehdä yhteistyötä. Enkelit rakastavat yhteistyötä ja juhlia, joten yhdessä Jeesuksen kanssa, he päättivät jatkaa ilon tehtävää ja tuoda ihmisille rakkautta. Enkeli päätti antaa vastuuta Martti Lutherille, jotta hän kertoisi enkelin ja Jeesuksen tekevän yhteistyötä. Se oli vuosi 1535, kun Luther kertoi Jeesuksenkin tuovan rakkautta, iloa ja lahjoja pienille lapsille. Ennen lahjoja annettiin minä päivänä hyvänsä, mutta Jeesus huomasi, että enkeli tykkäsi tietystä ajasta erityisesti ja juuri silloin lahjoja jaettiin eniten. Jeesus kysyi enkeliltä, miksi jaat lahjoja juuri tuona ajankohtana ja enkeli vastasi, että silloin juuri on kylmintä pohjoisessa. Lapset joutuvat kestämään pitkän kylmän ajanjakson läpi, joten lahjapäivä kylmimpänä ja pimeimpänä aikana tuottaa pohjoisen lapsille todella paljon iloa. Jeesus piti kuulemastaan ja ehdotti, josko se voisi olla virallinen juhlapäivä, joka toistuisi joka vuosi. Enkeli rakasti Jeesuksen ehdotusta ja kiitoksena hänen ideastaan lupasi, että juuri tuona päivänä kaikki maailman lapset tulisivat aina myös muistamaan Jeesuksen. Kauniin uuden yhteistyön kunniaksi enkeli alkoi opettamaan ihmisten kanssa, että juuri tuo kylmä ja pimeä päivä on ilon, rakkauden ja Jeesuksen juhlapäivä.

Enkelin ilon työtä tekivät hänen näköiset ihmiset sinisissä, punaisissa, ruskeissa ja harmaissa monenlaisissa puvuissa. Jotkut alkoivat käyttämään valtaansa väärin, jotku antoivat lahjoja haisten alkoholille ja jopa pelottelivat lapsia. Enkeli tiesi, että jotain oli tehtävä tai hänen kaunis monien vuosien työ menisi piloille. Sitä enkeli ei sallisi ja hän päätti, että kaikki lahjoja antavat maan päälliset rakkauden enkelit tulisi näyttää samalta. Niin lapset ja aikuiset tietävät, että he ovat aidosti jakamassa Enkelin ja Jeesuksen rakkautta ja tekemässä ilon työtä. Enkeli tuli taitavien piirtäjien ja maalaajien uniin ja antoi heille tehtäväksi piirtää itsestään kuvan, joka myöhemmin edustaisi häntä maan päällä. Monet yrittivät piirtää hänestä kuvan ja tuoda häntä kaikkien ihmisten tietoon, mutta enkeli ei ollut niihin täysin tyytyväinen ja hän ei saanut itseään kaikkien lasten tietoon. Sitten yksi ilta, kun enkeli katseli maailmaa hän tiesi, että tahtoo itselleen maallisen kodin, jonne lapset voisivat tulla häntä katsomaan. Enkeli rakasti lumisia paikkoja, jossa oli paljon poroja sekä paljon tilaa, rauhaa ja kaunista talvi tunnelmaa. Hän päätti, että haluaa maallisen kotinsa Pohjoiseen Suomeen, keskelle sitä ja että, hänen nimensä tulisi olemaan Enkeli joulupukki, kuten lapset olivat häntä jo vuosia kutsuneet. Enkeli joulupukki päätti, että hän tulee Markus Raution uneen ja pyytää häntä kertomaan, missä hänen maallinen kotinsa on! Lopulta vuonna 1927 Markus Rautio uskoi Enkeli joulupukin pyyntöä ja kertoi, että joulupukki asuu Suomessa. Sinnikkään etsinnän jälkeen Enkeli joulupukki löysi todella hyvän piirtäjän Haddon Sundblomin ja tuli hänen uneensa ja kertoi hänelle, että hän olisi juuri oikea henkilö piirtämään kuvan hänestä maailman ihmisille. Pitkään Enkeli joulupukki mietti tulisiko kuvaan myön siivet, mutta ajatteli sitten, että olisi mukavampi, jos hän olisi ihmisen näköinen. Enkeli joulupukki kuitenkin tahtoi, että parran tulisi olla pitkä ja kauniin valkoinen kuten hänelläkin on ja että hän olisi pukeutunut punaiseen, koska se oli Enkeli joulupukin lempi väri. Enkeli joulupukki tiesi, että nyt asiat tulisivat menemään oikeaan suuntaan, koska hän pääsisi lasten tietoon kaikkialla maailmassa, kun hänen kuvansa tulee lasten juomamainokseen. Ja näin joulu juhlan aikaan vuonna 1931, Enkeli joulupukki oli tyytyväinen piirrokseen ja tämä kuva hänestä alkoi pikkuhiljaa vakiintua ihmisten piirissä.

Näin pikkuhiljaa Enkeli joulupukki tuli tunnetuksi ilon ja rakkauden lähettiläänä, joka antaa kerran vuodessa Jeesuksen juhlapäivänä lahjoja lapsille hänen näköiseksi pukeutuneiden joulupukkien avustuksella. Enkeli teki kovasta työtä ja hän toteutti toiveensa kaikkien enkelinä, jonka kaikki maailman ihmiset voivat nähdä yhtä aikaa. Hänen tehtävänsä oli aivan erityinen ja hänen rakkautensa ja ilo hehkuu vuoden jokaisena päivänä Suomessa, hänen lempipaikassaan maan päällä, jota hän kutsuu kodikseen. Sinne häntä voi mennä tapaamaan koska vain.

Lasse rakas, kun kysyit missä ensimmäisen joulupukin hauta on, toivottavasti nyt ymmärrät, ettei sitä olekaan, koska Enkeli Joulupukki asuu sinun ja kaikkien maailman ihmisten sydämessä suojellen, rakastaen ja tuoden iloa teidän elämään. Joulupukki on olemassa. Usko vain siihen, mitä tunnet sydämessä.”

Suojelusenkeli antoi suukon Lassen poskelle ja vartioi yön yli Lassen nukkumista. Aamulla Lasse heräsi ilon kyyneleet poskilla. Hän oli iloinen, koska oli tiennyt kokoajan, että joulupukki on olemassa. Nyt hän tiesi joulupukin tarinan. Kiireesti Lasse hyppäsi sängystä. Tämä on tuttu tuoksu, kinkku on otettu uunista. Suojelusenkeli katsoi hymyillen vierestä, kun Lasse riensi aamupalalle ja alkoi kertomaan äidilleen mitä unta oli nähnyt. Joulu oli pelastettu ja Lasse odotti taas malttamattomana, koska joulupukki tulee tuomaan Enkeli joulupukin ja Jeesuksen lähettämiä lahjoja hänelle.

kuva netistä

Rauhallista ja kaunista joulua teille kaikille <3

Enkeleiden pusuja!

Hanna Ari

Elämä saa elämään!

Nyt ensinnäkin anteeksi, että tässä meni kuukausi ilman kirjoituksia. Olen sukeltanut elämään ja joutunut oppimaan ja ottamaan aikaa itselleni, ettei ole ollut voimia ja tahtoa kirjoittaa. Mutta nyt minulle iski oikein palo sormiin, että äkkiä kirjoittamaan. Eli nyt on aika jakaa kokemuksia.

Joulukuu, jotenkin mahdotonta ajatella, että vuosi 2016 on lopussa. Mutta olen oikeastaan todella kiitollinen, että loppu häämöttää ja 2017 saa alkaa tekemään taikojaan. Vuosi on ollut värikäs, hyvin vaikea ja hyvin opettava, mutta niin sen pitikin olla. En vain ollut varautunut siihen kuinka raskas ja opettava se tulisi olemaan. Enkä odota ensi vuodestakaan helppoa, mutta minulla on tunne, että se on positiivisten muutosten vuosi ja eräänlaisena portaikkona kohti helpompaa ajan jaksoa. En usko, että se on vielä ensi vuonna, mutta se on iso askel sitä kohti. Olen laittanut paljon tavoitteita ensi vuodelle ja aion näyttää itselleni ja epäilijöille, että en anna periksi ja olla esimerkkinä, että ei kannata luovuttaa. Mutta tavoitteista enemmän lähempänä uutta vuotta ;)

Harmittaa hiukan, etten jakanut tänne linkkiä Anu Shi Astan järjestämään joulukuiseen Enkeliseminaariin. Mutta lukijat jotka Anuun on samaistunut ja tykästynyt, varmasti löysivätkin tavan osallistua seminaariin mukaan. Omistin kyseisen viikon itselleni ja Valolle! Muutamaa luentoa lukuunottamatta kuuntelin kaikki luennot ja opin paljon uutta. Hienointa oli tajuta kuinka paljon ihania enkelin ystäviä meillä Suomessa ja maailmassa onkaan. Se lämmitti sydäntäni ja paljon. Jotenkin ihanaa, kun ihmiset kokoontuivat viikon ajaksi kuuntelemaan kauniita luentoja ja valaisemaan ajatuksiaan ja tuntemaan rakkautta mitä enkelit, yksisarviset, henkioppaat ja muut Valon lähettiläät meille tuovat. Se oli hieno viikko.

Itseäni eniten lämmitti, kun pitkästä aikaan sain läheisen yhteyden suojelusenkelini Herculeksen ja yksisarviseni Sprituksen kanssa. Kiireinen elämä ja elämän haasteet ovat "muka" vieneet aikani ja ajatukseni muualle, mutta sen viikon aikana tunsin sydämessäni taas riemun, turvan ja valon, kun tein harjoituksia ja keskityin ja sallin aikaa vain ja ainoastaan itselleni. Ajoitus oli täydellinen juuri ennen joulua. Ennen minun lempi pyhääni. <3 Tiedän sydämessäni, että tästä joulusta tulee kaunis <3

Suomi täytti 99 vuotta! Mieletöntä. Minulle itsenäisyyspäivä on suuri kunnioituksen juhla. Kävin syömässä veljeni luona ja kävin hautausmaalla muistamassa henkimaailmaan siirtyneitä läheisiä. Vaikka ilma oli kuin pakkasneidon juhlapäivä, vietin siellä hienon tovin jutellen isovanhemmilleni. Vaikka kylmä tuntui ytimessä ja joka solussa, niin hetki rakkaiden kanssa lämmitti. Se läsnäolo! <3 Kaikki eivät koe hautausmaalla käyntiä välttämättömäksi, mutta minulle se on hyvin tärkeää. Jotenkin tunnen siellä niin vahvan yhteyden ja koen oloni turvalliseksi, vaikka siellä on sieluja useita, mutta minulla on hyvät suojaukset ja läheisten apu, niin tunnen oloni turvalliseksi <3 Kynttilöiden lämpö ja liekki on sanoin kuvaamattoman kaunista!!! <3 Sitten tulin kotiin ja rauhoituin katsomaan linnan juhlia ja rukoilemaan valoa ja enkeleitä meidän rakkaalle Suomelle ja sen kaikille asukkaille <3 Tykkään meidän presidentistämme ja hänen isännöimät juhlat olivat hienot. Vieraista varsinkin meidän nuori lahjakkuus Robin teki vaikutuksen. Hän on hieno esimerkki meille muille rohkeudesta, persoonallisuudesta ja käytöstavat omaavasta henkilöstä. Olin myös todella iloinen nähdessäni Rikun ja Tunnan sisääntulon. Hienoja miehiä molemmat!

Ensi vuonna on isot juhlat!!! 100 vuotta! Muistetaan rakastaa, kunnioittaa ja toimia meidän rakkaan maamme parhaaksi <3 

Rakkaus, se herättää suuria tunteita suuntaan jos toiseen. Rakkauden ja vihan raja on hennon ohut. Se on tavallaan kilpailu hyvän ja pahan välillä... kumpi vetää naruista paremmin voittaa. Ero on ehkä siinä, että rakkaus vaatii työtä niin paljon enemmän kuin viha. On niin helppo vain luovuttaa ja nähdä asioista se ikävä puoli, antaa sille vallan ja vihata. Mitä silloin on voitettu? Kauna, viha, asioiden ikävän puolen hyväksyminen vie voimia ja madaltaa omaa energiakenttää. Kuka silloin voittaa ja mitä sillä saavutetaan? Koin elämäni ehkä yhden suurimmista oppiläksyistä tänä vuonna. RAKKAUS! Ei ollut sattumaan, että jouduin kohtaamaan ja käsittelemään sen asian juuri tänä vuonna. Sain sen tällä viikolla käsiteltyä loppuun ja kovan työn ja tuskan ja tuhansien kyyneleiden jälkeen rakkaus voitti. Ei ole ollut helppo tie, sen voin kertoa, mutta se oli kannattava ja kaiken sen tuskan ja työn arvoinen. Ja tällä viikolla sain palkintoni ja en muista milloin olisin viimeksi tuntenut itseni yhtä vapaaksi ja vahvaksi. 

Koin elämäni oppiläksyn yhdessä elämäni suuren rakkauden kanssa. Tiemme ovat vieneet meidät erilleen, mutta ne yhdistyivät jälleen hyvin erilaisin roolein. Vaikka ystäväni pyysivät minua unohtamaan hänet ja välillä itsekin mietin, että miten näin pystyi tapahtumaan ja mietin, kuinka voin kohdata hänet enään koskaan. Aina kuitenkin jossain sisimmässäni tiesin, ettemme voi elää ilman toista tätä elämää läpi. Mieli on ollut rauhaton. Osaksi suurta katkeruutta, ei vain häntä, mutta myös elämää kohtaan. Tiesin heti ensi tapaamisellamme, että hän on minulle erityinen ja vaikka olimme toisillemme uusia ihmisinä, tunsin heti kuinka turvallinen ja tuttu hän oli. Sitä ei oikein voinut sanoin kuvata, se tunne, kun toinen vain täydentää sinut läsnäolollaan ja on kuin meillä olisi oma kieli vaikka ihmisinä olimme ihan erilaisista maailmoista. Maailma on johdattanut meitä tahoillaan ja antanut meille meidän oppimme käsiteltäväksi. Suurien elämän muutoksien jälkeen kohtasin tämän ihmisen tällä viikolla. Vaikka minua pelotti ja luulin, että tulen kokemaan elämäni suurimpia vihantäyteisiä tunteja... kun kohtasin hänet, en voinut olla enempää väärässä. Meidän kohtaamisemme oli edelleen täynnä rakkautta ja halatessa tunsin sen kaiken mitä välillämme on ja tajusin, kuinka ihmismieli on rajoittava ja pikkumainen. Halatessamme kasvoin ihmisenä niin paljon, etten voi sanoin edes kuvata. Kaikki se mitä luulin tuntevani, pyyhkäistiin mielestäni pois ja rakkaus voitti. Kun vietimme yhdessä aikaa, juttelimme, kertasimme mitä on tapahtunut ja mitä meille kuuluu... tajusimme, että meidän tarinamme on tätä maalista elämää suurempaa. Meidän välillämme ei voi olla vihaa. Rakkaus on niin moniulotteista, että kun näkee suuremman kokonaisuuden tajuaa, ettei maalinen ihmisyys voi viedä sitä pois. Tajusin, ettei se ole keneltäkään pois, jos yhä rakastan tätä ihmistä ja kaunista sielua sen takana. Se ei ole keneltäkään pois, että olemme edelleen ystäviä ja pidämme toisistamme huolta, niin kuin meidän kuuluukin tehdä. Ilman sanoja tiesimme, että olemme jatkossakin toistemme parhaita ystäviä ja jatkamme vain elämämme polkuja nykyisten kumppaneiden kanssa, mutta hukkaamatta meidän rakkauttamme. Sen muoto on nyt vain toinen, mutta edelleen yhtä tärkeä ja jopa paljon vahvempi. Elämää tämä vain on, mutta tietyt suhteet kestävät kaiken oppikoulun! 

Kun juttelimme, näin näyn, jossa olin kuin suuren kuplan sisällä hänen ja tuhansien muiden ihmisten kanssa kuin pelinappuloina ja kuplan toiselta puolelta seurasin elämää hänen vierellään. Näin kuinka afrikkalainen henkioppaani ja suuri vaaleanpunaista ja valkoista väriä hohtava enkeli oli rinnallamme katsomassa kuplan sisään. Minut valtasi niin suuri kiitollisuuden ja rakkauden tunne, ja tajusin kuinka näin asian niin paljon suuremmassa mittakaavassa. Tämä on elämää ja meidän läksymme, jotta joskus voimme yhdessä jatkaa sielumme kulkeutumista suurempiin ulottuvuuksiin yhdessä. Nyt olemme vain kiitollisia, että olemme löytäneet toisemme tässä elämässä. Samalla sain varmuuden, että hän on joko minun sielunkumppanini tai jopa kaksoisliekkini... aika sen näyttää. Mutta hän on toinen puolikkaani, joka täydentää elämääni omalta osaltaan ja nyt minun on helpompi elää ja jatkaa elämääni uuden miehen rinnalla vapaasti rakastaen ja suunnitella tulevaa.

Hän on hyvin kristitty ja vannoutunut Raamattu ihminen, mutta tunsin oloni turvalliseksi kertoa näystäni ja suureksi yllätykseksi hän kertoi tunteneensa sen saman, jonka mie vain puin sanoiksi. Hän sanoi, että on sen aina tiennyt ja siksi ei ole päästänyt minua karkuun. Ja olen hyvin kiitollinen, että kuuntelin tunteitani ja omaa totuutta, enkä antanut kavereideni liikaa vaikuttaa minuun. Vaikka he tarkoittivat vain ja ainoastaan minulle kaikkea parasta suurella rakkaudella. Mutta joskus on vain uitava syvissä vesissä, kohdata ongelmat ja nähtävä oman egon toiselle puolelle... sieltä se ratkaisu löytyy! Enkelit ja valo-oppaat johdattavat. Elämä on ihanaa ja kun asioille antaa mahdollisuuden näyttää uusia suuntia, kaikki näyttää taas kauniilta ja ihanalta. Hänen kohtaamisensa oli minun tämän joulun suurin lahja sekä varmasti nykyisen kumppanini, koska nyt olen vieläkin rakastettavampi ihminen.

Hieno tiivistetty teksti kaksoisliekeistä ja sielunkumppaneista. Voitte uumoilla, oletteko te jo kohdanneet omanne... <3 Sandy Stevenson suomentanut Pirjo Laine

Minun toiveeni on, että antaisimme rakkauden voittaa. Ei anneta negatiivisuuden vangita meitä. Rakkaudella on niin monia muotoja, ja kun ymmärrämme, että kaikki on meidän suureksi parhaaksi, ELÄMÄ ON IHANAA <3 Rakastetaan!!!!!

Pentatonix taidetta

Ihanaa joulun odotusta ja RAKKAUTTA <3 Ensi kertaan...

xoxo

Hanna Ari