Unet!

Ihan ensiksi on pakko todeta, että päivät etenevät niin lujaa vauhtia, ettei itsekään perässä pysy. Elämme jo loppukuuta tätä uutta alkanutta 2017 vuotta. Niin sekin vain on lähtenyt käyntiin. TV:n puolelta tänään alkaa kaksi ohjelmaa, joita olen odottanut innolla; ensin 90-luvulla suosikki ohjelmiani oli Gladiaattorit ja tänään alkaa uusinnat. Sekä innostuttaa ja pelottaa, että onko se enään niin hyvä kuin silloin. Mutta pakko ottaa selvää :) Toinen jota olen odottanut on Yökylässä Maria Veitola. Tykkäsin niin kovasti ensimmäisestä kaudesta, joten odotan innolla tätä uutta kautta. Jotenkin niin hirmun rehellinen ohjelma ja sitä tajuaa, kuinka julkisuuden kasvotkin ovat ihmisiä omassa arjessaan. Ja tietenkin jo aikaisemmin alkoi ohjelma Haapasalo ja kaverit. Ville Haapasalo on niin mainio persoona, että monesti oon pohtinut, että olisi mainiota joskus viettää hänen kanssaan aikaa ruokailun ja kahvikupposen äärellä ja vain jutella. Aivan ihana ihminen ja hänen ohjelmiaan olen seurannut jo usean vuoden ajan eikä tämäkään tammikuussa alkanut helmi ole tuottanut pettymystä.

Molemmissa sarjoissa sekä Veitolan että Haapasalon, astutaan pintää syvemmälle ihmisen elämään ja kohdataan ihminen ihmisenä ja heidän saavutuksia kunnioittaen ja katsotaan, kuka ja mikä on saanut nämä ihmiset tekemään niin. Mikä teki heistä heidät?! Minusta se on kaunista ja Suomessa pyrimme nyt siihen, että ymmärrämme ja yritämme kunnioittaa kaikkia. Olemme kaikki Luojan luomia ja meillä on täällä joku tehtävä ja opetamme muita. Yritämme löytää sitä hyvää meistä kaikista. Se on todella kaunis ajatus, kun samaan aikaan lätäkön toisella puolella tapahtui tämä hyvin kuuluisa presidentin vaihdos ja istuva presidentti on nykyään Trump. Olen yrittänyt ajatella, että näin kuuluukin käydä, ei ole sattumia. Mutta hirmun vaikeata lukea uutisotsikoita hänen ihmeellisistä valinnoista ja sopimusten kirjoittamisista. Kuinka hän unhoittaa hyvät käytöstavat vaimoansa kohtaan julkisissa tilaisuuksissa ja mitä kaikkea muuta... Ei hyvää ilman pahaa, niinhän sitä sanotaan. Nyt vain odotamme milloin se kaikki hyvä muutos tapahtuu tai se jokin, miksi isosta TV persoonasta, business miehestä tuli presidentti. Saako kansa sitä mitä he halusivat häntä äänestäessä? Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä vuosi tuo tullessaan. Mutta siis vaikka on vasta 25.päivä tätä vuotta, paljon on jo tapahtunut.

Se miksi Suomelle tämä vuosi on merkittävä, on tietenkin se, että rakas Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Ja sitä juhlistetaan koko vuoden ajan tavalla jos toisella. Tapahtumia varmasti riittää ympäri vuoden. Viime lauantaina ovet aukaisi Kemin Lumilinna. Sielläkin teemana on Suomi 100 vuotta. En ole vielä käynyt katsomassa kuinka kaunista siellä on, mutta tarkoituksena on ensi kuun lopussa siellä mennä käymään. Eli jos teillä on vaan mahdollista, niin käykää katsomassa miltä tämän vuoden Lumilinna näyttää. Se on varmasti hieno.  9.4.2017 asti on aikaa siellä käydä katsomassa, joten kannattaa ehdottomasti. Itse olen päättänyt käydä mahdollisimman monessa eri 100-vuotis tempauksessa mukana, joten saa nähdä mitä kaikkea sitä tuleekaan nähtyä. :)

Mutta nyt itse aiheeseen, joka minulla oli mielessä. UNET! Onko teillä sellaista tiettyä unta, jota te näette aina silloin tällöin, mutta se on aina sama. Ainakin 80% unen kulkua on aina sama. Saattaa olla vuosi tai kaksikin välissä, ettette näe sitä unta, mutta sitten se taas yksi yö ilmestyy teille. Onko teillä sellaista? Minulla on. Ja se ei ole mikään mukava uni, tunnetila on aina yhtä sekava, itkuinen, paniikinomainen ja jopa ällö. Mie näin sen unen taas tässä jokin aika sitten ja olen yrittänyt kovasti kysyä, että miksi. Lyhykäisyydessään unen kulku on se, että elelen ihan normaali arkea mun elämässä, mutta alan tuntea kuinka minun hampaat alkavat liikkua. Yhä useampi hammas alkaa liikkua ja menen paniikkiin siitä, että tippuvatko hampaani jostain syystä. Sitten hampaat alkavat murentua ja kohta suuni on täynnä hammasmurua ja tippuneita hampaita ikenet täynnä koloja. Itkien syljen veren sekaista hammasmurskaa pois suustani ja mulla on unessa tunne, ettei kukaan auta minua. Sitten se loppuu aina kuin yllättäen siihen, että paniikissa syljen suutani tyhjäksi. Ja uni on niin todentuntuinen, että kerran heräsin itkien ja piti kielellä tunnustella, että onko minulla hampaita. Onneksi kuitenkin joka kerta olen herättyäni löytänyt hampaat suustani. Uni on kuitenkin hiukan pelottava ja jännä... Enkä edelleenkään tiedä, miksi näen sitä ja onko jokin asia mitä minun pitäisi ymmärtää. Unikirjoista ei juuri ole ollut apua eikä missään puhuta hammasmurskasta.

Muistan kuinka äitini on kertonut jo vuosia, että hän näkee unta aina silloin tällöin ja se on aina sama. Nyt en ole hetkeen kuullut hänen mainitsevan unesta, mutta olen ollut ihan pikku tyttö, kun äitini on kertonut siitä ensimmäisen kerran. Hänen unessaan hän on katsomassa jotain tosi isoa taloa, joka on hiukan vanhempi talo, mutta se on iso ja siitä löytyy useita huoneita ja siinä on myös iso piha. Ja äiti rakastaa sitä taloa ja miettii unessa, että tulisiko hänen muuttaa sinne. Unessa ollaan mukana myös me lapset. Kauan aikaa hän on luullut, että voittaa vielä joku päivä paljon rahaa ja ostaa kaupungin laidalta maatilaa muistuttavan alueen, jossa on iso talo. Luulen, että hän vieläkin uskoo ja toivoo sitä. Mutta hyvin mielenkiintoista, että hän näkee sitä unta.
Ja nyt en ole ihan varma muistanko tarkkaan, mutta minusta tuntuu, että pikkuveljenikin näkee sellaista unta ja siihen liittyy hampaat... pitääpä kysyä häneltä asiaa uudestaan.

Kuitenkin nämä unet ovat mielenkiintoisia ja ne seuraavat läpi koko elämän. En ole löytänyt vielä kirjallisuutta, joka käsittelisi unia, jotka seuraavat pitkän elinkaaren mukana ja ennenkaikkea että mitä ne tarkoittavat. Minulla kiinnostaa kovasti, miksi hampaani lähtevät. Ja vielä tosi ikävällä tavalla. Onko se muistikuva entisestä elämästä? Onko hampailla joku salainen vihje johonkin? Vai tuleeko niin tapahtumaan? Olisi mukava tietää ja keskustella asiasta jonkun kanssa, jolla olisi ees jonkinlainen hyvä teoria siihen. Jos meidän pitääkin tehdä tai oppia jotain, mutta emme vaan ymmärrä vihjettä. Unet ovat kuitenkin hyvin voimakkaita portteja ja kommunikointi keinoja, joten en vain voi pyyhkäistä asiaa villasella. Toivottavasti jossain vaiheessa tulen ymmärtämään tämän uni mysteerin. Mutta en kuitenkaan toivo näkeväni unta vielä vähään aikaan, koska se on aina yhtä kauheata herätä siitä. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monella ihmisellä on mukanaan tuollainen vuosia kestävä uniseuralainen ja kuinka he ovat asian tulkinneet. Olisi todella mielenkiintoista.

Vielä reilut kaksi viikkoa Minä Olen-Messuihin. En millään malta odottaa. Tulee todella ihana kuu ensi kuusta. Paljon kaikkea kivaa on tiedossa ja ennenkaikkea pien happi hyppy Oulusta tekee terää! Ja loppukuusta vietän pienet synttärikemut ja voih... kaikkea kivaa! Oikein odotan jo innolla <3

Mitä ihaninta loppukuuta teille ja tutkitaan nyt mielenkiinnolla mitä maailmassa tapahtuu ja mitä meidän omissa elämissämme tapahtuu <3 <3 <3

Kiireisen alkukuun keskellä on hvyä muistaa kuitenkin levätä ja ottaa aikaa itselle ja vaikka meditoida tai joogata <3 Tässä teille juuri täydellistä musiikkia omaan ihanaan aikaan!
 Omaan hetkeen! Nauttikaa <3 Olette rakkaita. Enkeleiden pusuja ja kauniita ajatuksia! Muistakaa rakastaa, se on kantava voima.

Kiss kiss
Hanna Ari

Uusi vuosi uudet kujeet - 2017!

Kiitos ensinnäkin kovasti todella kivasta palautteesta joulutarinastani. Ajatushan lähti siitä suuresta negatiivisuuden vyörystä, jota kuuntelin jouluun liittyen. Kaupallinen juhla jolloin ällöttävät joululaulut soi joka paikassa ja onko tässäkään mitään järkeä... menis vaan nopeasti ohi. Ja lapset kasvavat isommiksi eikä enään usko joulupukkiin ja ihaniin tarinoihin... ajattelin, että kaikki rakentavat oman joulun. Mutta mitä jos auttaisin hiukan löytämään uudenlaisen ajattelutavan jouluun, ehkä se joulumieli löytyisi jostain. Olisi hienoa, että jokaisesta asiasta ja juhlasta löydettäisiin se positiivinen puoli ja perheet voivat itse rakentaa sen juhlan omalla tavallaan, mutta positiivisesta lähteestä. Minulle joulu on kuitenkin se suurin perhejuhla, jolloin voin nauttia perheen kokoontumisesta yhteen ja kaikki se riemu mikä siitä syntyy. Palautteesta päätellen ainakin muutamat ovat saaneet uudenlaista hohtoa joulunviettoon ja olen todella onnellinen ja kiitollinen. Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana joulu. Ja ennen kaikkea HYVÄÄ ALKANUTTA UUTTA VUOTTA!!!! 2017 on viimein täällä ja tänä vuonna tulee tapahtumaan kaikkea ihanaa ja jännittävää. Olen siitä ihan varma. Uusi vuosi on tavallaan myös alku aina kaikelle uudelle. On kuin voisi pyyhkäistä pöydän, laittaa uuden liinan ja alkaa kattaamaan sitä uudella tavalla. Sellainen tunne ainakin minulla on.

Kyllä, isokokoisena naisena olen päättänyt taas laihduttaa ja saavuttaa terveellisemmän elämän. Aina sama juttu - joka tammikuu, MUTTA tänä vuonna olen ottanut siihen ihan erilaisen otteen. Kun kävin viime vuoden keväällä enkelitulkinnassa, siellä tämä rakas mainio ihminen kertoi minulle viestin enkeleiltä, että; "Et sinä siellä kuntosalilla ramppaamalla laihdu, vaan se lähtee sinusta itsestä." Nämä sanat ovat painaneet mieltäni ja olen miettinyt, että mitenkäs sitten. Viime vuoden aikana oli niin paljon vaikeuksia ja ongelma tilanteita, etten ehtinyt edes miettiä omaa laihdutusta, vaan keskityin henkisen hyvinvoinnin löytämiseen ja tulin sinut itseni kanssa. Samoten viime vuonna työn ohella tajusin syvästi itsekin, että minulla on koulutus ja siten tieto taito oikeanlaiseen ravintoon ja kun osaan neuvoa muita, miksi en neuvoisi itseänikin. Laihduttamisessa kuitenkin paljon suurempi merkitys on ravinnolla kuin liikunnalla. Kun veljieni kanssa päätimme taas, että aloitamme tämän ihanan laihdutus haasteen jälleen kerran, päätin itse, että lähden haasteeseen uudella tavalla. Tällä kertaa otan enkelit avukseni ja henkioppaanikin ovat oikein halukkaita neuvomaan ja tsemppaamaan minua. Lähden haasteeseen avoimin sydämin ja kun tammikuun alussa hiljennyin ja pyysin apua enkeleiltä, että mitä teen... sain selkeät ohjeet mitä minun tulisi tehdä näin aluksi. Pienin askelin. Ja minulle kerrotaan, että se kaikki on minun korvien välissä, minä päätän miten tulen onnistumaan. Olen myös ymmärtänyt, että tähän liittyy paljon muutakin, mutta tämän haasteen varrella tulen saamaan lisää tietoa. Niitä odotellessa ja uutta terveellistä elämää kohti. Nyt olen valmis tähän haasteeseen. Joten varotkaa vaan veljet, sisko tulee yllättämään tänä vuonna :D

Eilinen aamu käynnistyi näillä!

Tähän vuoden alkuun riittää juhlittavaa ja tapahtumia! Enään kuukausi ja Minä Olen- messut ovat täällä. Aivan ihana Anu Shi Asta on siellä tavattavissa ja luennoimassa. Ja lukuisia muita joita todella mielenkiinnolla odotan näkeväni ja kuulevani. Onneksi sain itselleni liput messuihin ja kyyditkin järjestyivät!!! Aivan ihanaa. Odotan sitä niin paljon. Toivottavasti mahdollisimman moni teistäkin pääsee käymään tapahtumassa. Varmasti tulee olemaan ihana viikonloppu ihanien ihmisten ympäröimänä ja mahtavissa energioissa! <3 Tässä vielä linkki niiden sivuille:

https://minaolenmessut.fi/

Eikö ollut muuten hienot pakkaset tässä vähän aikaa sitten. Minun sydäntä lämmitti tieto, että kyllä niitä pakkasia vielä on, vaikka kuten tänään keli on kaikkea muuta kuin tammikuulle tyypillinen. Vaikka itse en kestä liian suuria pakkasia (eikä näköjään autonikaan :D) tykkäsin niistä silti. Minulla on jotenkin niin suuri tuska jääkarhujen puolesta ja jäätiköitten sulaminen on jotakin ihan kamalaa. Se on minulle varmaan siksi niin raskasta, koska itselläni on henkioppaana jääkarhu, joka on seurannut minua jostain edellisestä elämästä. Jotenkin tunnen itsessäni sen hädän ja muutoksen mitä siellä tapahtuu. Ne ovat varmasti minun vanhoja kotiseutuja tai jotain. Hirveän vaikea selittää, mutta henkiopas jääkarhuni oli myös onnellinen ja yhdessä me käytettiin koiriani ulkona ja katottiin kuinka lumi kimmelsi pakkasen kourissa ja kuinka ylväitä ja kauniita puut olivat. Vaikka kylmä meni luissa ytimeen, niin sielua se lämmitti. Uudet pakkaset päälle vain ja sitten kaunista kevättä kohti...

Sitten minun on pakko kertoa, kuinka näillä näkymin yksi pieni toiveeni on toteutunut tai toteutumassa. Olen itse todella huono kokkaamaan. Mielestäni osaan leipoa ihan hyvin, mutta kokkaus taitoja minulla ei juuri ole. Minulta puuttuu se joku viimeinen tatsi siitä, mikä tekee ruoasta hyvää. No siispä olen aina toivonut itsellini kokki miestä. Miestä joka osaa kokata. Nyt kuin taikaiskusta olen löytänyt itselleni varteenotettavan mies ehdokkaan elämääni ja kyllä, hän osaa kokata. Hän on kokki! Nauroin melkein ääneen, kun muistelin kaikkia niitä kertoja, jolloin olen toiveen yläkertaan lähettänyt, että tahdon miehen joka osaa kokata. No nyt viimein sellainen on astunut elämääni ja voi sitä loistetta ja taikuutta mitä hän keittiössä saakaan aikaan!!! Joskus en voi uskoa, että minun keittiössäni valmistuu ihan oikeaa ruokaa, joka vielä maistuu taivaallisen hyvältä :D Ruoka on ihana asia, eikä todellakaan itsestään selvyys, joten muistetaan aina kiittää aterioista, joista saamme nauttia. <3 Tässä laitan teille ihailtavaksi ruoka-annoksia, joista minä sain nauttia uutena vuonna. Afrikkalaisittain tehtyä :)

Muistakaa toivoa, muistakaa kiittää ja muistakaa unelmoida. Mikään ei ole mahdotonta, kaikki lähtee sinusta itsestäsi, kun vain uskallat toivoa ja pyytää apua!!! <3 Enkeleitten rakkautta ja Valon auttajien juhlaa tälle vuodelle teille kaikille <3 Olette tärkeitä, ihan joka ikinen! 

Rakkautta ja haleja, 

Hanna Ari