Ystävät ovat lahja

Pilvipeitto

Musiikki on ihana asia. Tiedättehän sen tunteen, kun kuulette jonku kappaleen ja se saa tuntemaan; iloa, surua, ikävää, lämpöä, rakkautta. Joskus voi alkaa itkettämään ja joskus on vaikea pidätellä hymyä ja usein lantio alkaa keikkua rytmin mukana vaikkei sitä aina itse huomaakaan. Rakastan niitä hetkiä. Musiikki on taidetta, viestejä enkeleiltä ja samalla tärkeää terapiaa - mutta ennenkaikkea musiikki on ovi muistoihin ja elämän raamit. Kaikilla se on erilainen ja erilaista, mutta siinä sen taika piileekin. Musiikki on rakkautta.

Frans - If I Were Sorry

Viime viikolla oli taas aivan ihanat Euroviisut ja niiden aikana nousi pintaan uusia kappaleita ja joidenkin kappaleiden aikana sain luotua uusia muistoja, joita tulen aina vaalimaan sydämessäni. Ruotsin kappale ja esitys oli kertakaikkisen mahtava ja niinpä se onkin tärkein tunteiden nostattaja tämän vuoden viisuista.
Samalla tavalla kuin musiikki myös ystävät ovat hyviä tunteiden nostattajia. Heidän kanssaan voi itkeä, nauraa, rakastaa ja elää hetkessä ja muistojen kourissa. Mikä parasta, ystävät joskus tuntevat sinut paremmin kuin itse tunnet itsesi. Tai oikeastaan he saavat sinut näkemään asioita toiselta kantilta, mitä itse et ole vain tajunnut tarkastella. Ehkä se on pelottavaa ja ehkä mieli ja sydän ei ole ollut valmis uusien näkökulmien pohtimiseen ja ne on mielessä tahtonut vain piilottaa ja karkoittaa mielestä. Olla niille sokea. Ystävän kanssa asioita on helpompi avata ja hänen tukemana uusien näkökulmien ja asioiden tutkiskelu ei ole läheskään niin pelottavaa. Minulla on ihan lähiajoilta muutama todella hyvä esimerkki juuri näistä kokemuksista. Ystävistä vaan saa sitä voimaa tutkia uusia asioita ja puolia itsestä. Ilman heitä sitä jumittaisi tutussa ja turvallisessa kuplassa, jossa onni ei kuitenkaan asu vaan tyytyminen. Olen todella onnekas, kun minulla on niin rakkaita ystäviä.

Viime viikolla luonani oli kylässä ehdottomasti yksi rakkaimmista ystävistäni ikinä. Ollaan tunnettu jo kuuden vuoden ajan, mutta hän on aina asunut toisella puolella Suomea. Kuitenkin olemme yhteydessä melkein joka päivä viestein. Kuitenkin koko ystävyytemme ajan vähintään kerran viikossa olemme pitäneet yhteyttä ja se on harvinaista, koska kenenkään muun kanssa en ole yhtä tiiviisti pitänyt yhteyttä niin monen vuoden ajan. Yhden kahden kuukauden rupeaman hän muisti viiden vuoden takaa, kun emme pitäneet yhteyttä, mutta sitten yhteys taas löytyi. En tiedä miksi, mutta hänen kanssaan on ollut helppo jutella ja keskustella asiasta kuin asiasta ja olemme tukeneet toisiamme elämän eri tilanteissa; ilossa ja surussa. Nyt kun hän oli käymässä luonani, minut sokaisi ja ihastutti se kuinka hyvin hän minut todella tuntee ja kuinka hän muistaa vuosilleen, hyvä ettei ihan päivineen mitä milloinkin on tapahtunut. Nyt elämäni myllerryksen vaiheissa hänen tiedoistaan, näkemyksestä ja muistista oli todella paljon apua. Kaikkein kaunein ja suurin apu hänen täällä ollessaan oli se, kuinka hän sai minut näkemään elämän uuden valoisan puolen, joka on toiveita ja elämää täynnä ja hän sai minut taas uskomaan. Elämä on seikkailu ja kaikki tapahtuu jostain syystä, mutta ennenkaikkea elämän aikana tulisi elää ilossa ja onnessa, joka on täynnä rakkautta ja uusia tuulia. Olen saanut uutta virtaa elämään. Kuten hän sanoi; "Maailma on leikkikenttä, jossa tulisi leikkiä ja nauraa ja kokeilla uutta. Joskus sitä kaatuu, se sattuu ja itkettää, mutta sitä varten leikit ystävien kanssa jotka lohduttavat ja kohta kaikki on taas hyvin ja pipi on vaan pieni naarmu ja muisto siitä, että elät täysillä." Jotenkin se kolahti minuun niin kovasti, että kirjoitin sen itselleni myös päiväkirjaan ylös. Niinhän se on! Elämä on parasta aikaa ja perhe ja ystävät tekevät siitä turvallista kulkea <3 He auttavat ylös, kun elämä kolhii, mutta he myös tukevat sinua, kun astut uusiin haasteisiin ja aloitat leikin. He ovat turvaverkko <3

Käytiin ystäväni kanssa katsomassa auringonlaskua. Suomi on kaunis.

Elämme myös mielenkiintoisia aikoja jääkiekon MM-kisojen kanssa. Jälleen kerran ystävien kanssa on ihana jännätä ja hehkuttaa, mutta pitää kyllä sanoa, että olen ollut hirmuisen ylpeä tämän vuoden leijonista. Se yhteishenki ja kypsyys, joka heistä huokuu, on tavattoman kaunista katsottavaa. Ihan sama miten kahdessa viimeisessä pelissä käy, olen mahdottoman ylpeä pelaajista. Toivottavasti pääsemme juhlimaan kultaa... tämä viikonloppu sen meille näyttää kuinka käy!

Kovasti nyt toivon, että teillä kaikilla on ystäviä elämässänne, se yksikin hyvä riittää ja luottakaa hänen/heidän apuunsa olla vilpitön ja että hän tahtoo vain auttaa. Muut ovat aina valmiita ja parhaita neuvomaan joka asiassa MUTTA edelleen tietenkin itse tietää parhaiten mikä itselle sopii. Kannattaa kuitenkin kuunnella ja yhdessä miettiä, oisko toisen neuvossa jotain valoa tunnelin päässä. Uskaltakaa miettiä, vaikka sokeasti neuvoja ei tarvitsekaan totella. Ystävät, todelliset ystävät, kuitenkin tahtovat teille vain ja ainoastaan parasta <3 Elämässä ei pidä tyytyä mihinkään, jos tyytyy omaan tilanteeseen, silloin ollaan väärällä polulla. Elämästä tulisi nauttia ja tuntea joka aamu sen kauniin kipinän, että jesh olen elossa. Meidän aika on todella lyhyt tässä maailmassa, tässä kropassa, joten uskaltakaa toteuttaa itseänne ja unelmianne ja pyytäkää enkeleiltä apua. He auttavat varmasti. <3
Kertokaa ystäville kuinka paljon heitä rakastatte. Pieni viestikin riittää silloin tällöin, vaikka se ei olekaan ihan suomalainen tapa olla avoin ja kertoa tunteista, mutta uskokaa pois, se lämpö, jonka siitä saa sydämeen, on sen arvoista. <3

Nyt mahtavaa jääkiekko viikonloppua ja peukut pystyyn, että Suomi pärjää loppuun asti!!!!
Olette ihania ja kivasti kasvava lukijaryhmä. Kiitos <3

Enkelten pusuja!
Hanna Ari

Elämä muutosten tuulessa

Herra Isä kylläpäs taas aika vilahti. Oon kokenut elämässä nyt aika ison kolauksen, mutta josta positiivisen puolen nähden tulen selviämään. Menetän yhden rakkaimmista ihmisistä ikinä maailman kauniiseen syleilyyn. Tulemme olemaan yhä parhaita ystäviä, mutta muutos on aina muutos. Ei siitä mihinkään pääse. Mutta ehkä se on vain hyväksi ja aika näyttää mihin polut kuljettavat!

Olen tässä jonkin aikaa ottanut oman naiseuteni syyniin! En ymmärrä miksi en ole arvostanut sitä aikaisemmin yhtä lailla kuin nyt. Kovasti olen lukenut tekstejä, joissa kerrotaan mitä naiseus ja olla nainen tarkoittaa. Kuitenkaan ne parhaimmat vastaukset eivät tule lukemalla tieteellisiä tekstejä tai naistenlehtien juttuja, vaikkakin nekin ovat hyviä. Parhaimmat hetket ja juttutuokiot olen kuitenkin kokenut juttelemalla ystävieni kanssa. Kaiken ikäisten. Ja olen myös meditoinut ja pohtinut syvää minuuttani naisena. Olen ymmärtänyt kuinka mahtavaa on olla nainen ja kuinka sitä tulisi vaalia ja ottaa ilo irti. Me olemme niin monimutkaisia maantallaajia me naiset, mutta meillä on suuri sydän. Pikkuhiljaa alan löytämään oman jumalattaruuteni ja se onnistuu vain tutustumalla itseeni ja toteamalla, että olen tärkeä ja kaunis juuri tällaisena kuin olen. Peiliin katsoessa totean, että; U go girl! ja sitten olenkin valmis ihmisten ilmoille! En enää jaksa pyydellä anteeksi tai pohtia saanko pukeutua tietyllä tavalla tai onkohan huulipunan käyttö liikaa. Teen just niinku itsestä tuntuu hyvältä. Olen myös huomannut, että olen saanut paljon enemmän positiivista huomiota aikaan, kun olen ollut sinut itseni kanssa ja ollut ylpeä ideasta olla NAINEN ;)

Eilen, kun juttelin veljeni kanssa siitä, millaisia me oikein olemme ja miksi ihmeessä tietyt asiat pitää olla niin hankalia meille. Otimme aamupalan jälkeen Seppo Tanhualta tilaamat Luonneanalyysit esille ja katsoimme yhdessä läpi, mitä astrologinen näkemys meille on luvannut. Meillä meni useampi tunti, kun luimme ne läpi ja juttelimme lukemamme. Se on niin ihmeellistä, miten joku osaa ja tietää kirjoittaa mustaa valkoiselle meistä niin paljon ylös, ilman että edes tuntee ja tietää meitä. Kun aloimme pohtimaan, niin jos on itselle rehellinen, niin kyllähän ne lappuset pitivät paikkaansa. Kummankin kohdalla. Totesimme, että kun vain uskallamme alkaa toteuttamaan itseämme ja seuraamaan sitä mikä meille kuuluu ja on luontevaa, niin kaikki tulee olemaan ihan hyvin. Meitä vaan pelottaa, mutta kuten siinäkin luki, me olemme nyt siinä vaiheessa, että on otettava askel ja uskaltaa tehdä toisin, kuin mitä meiltä odotetaan. Me elämme itsellemme ja kun toteutamme itseämme, meidän kanssamme elämä voi silloin olla mitä parasta ikinä. Kun luin tekstiäni, huomasin, että irtipäästämisen tuska ei ole niin paha ja siinäkin todettiin, etten minä ketään tule menettämään. Rakkaus pysyy, mutta se muuttaa muotoaan. Seppo Tanhua ja sen kartat on mitä mainiointa luettavaa ja kuin palapelin osanen, jonka tarvitsee itsensä tutkiskeluun. SUOSITTELEN kyllä kaikkia tilaamaan ja ottamaan selvää, mitä maailmankaikkeus on meille suunnitellut.
Ja mitä naiseuteen ja minuuteni tulee, sain sieltä mustaa valkoisella tiedon, että millainen nainen/ihminen minä olen ja miten minun pitäisi tulla hyödyntämään niitä. Olen aina tiennyt, että minussa jumittaa tietynlainen "villikissanainen" mutta olen painanut sen syvään piiloon. Ehkä olisi aika päästää minuuteni auringonvaloon. :D
Seppo Tanhuasta vielä, jos joku ei vielä tiedä henkilöä, niin nyt googlaamaan, Astron sivuilla käymään ja youtube videoita kattomaan ja mikä parasta, joskus livenä häntä mennä tapaamaan. Olen ollut hänen luennolla ja hällä on mystinen kyky puhua ihmisille. Sitä vaan koko viikon miettii, että mitä se Seppo nyt oikein sanoi. Seppo Tanhua on kuin rockistara, mutta hänen lahja ei ole musiikki vaan jokin ihan muu ;) Ottakaapa selvää!

Loppuun tässä vielä yksi ihana hetki viime viikolta. Olin tulossa töistä kotia ja siinä sattui semmoinen hyvin hauska juttu kotimatkalla. Tapahtuman jälkeen jäin ihastelemaan vesistöä ja lintuja, jotka yleensä parveilee siinä vesistöllä. Sitten minulle tuli tunne, että täällä on joku kanssani. Aurinko paistoi ja näkyi kauniita värejä. Otin puhelimeni ja aloin ottamaan kuvia paikasta, jossa minusta tuntui joku olevan. Kahteen kuvaan sain sitten hänet mukaan. En pystynyt siinä paremmin kuvia kattomaan, koska aurinko paistoi. Nautin hetken vielä tilanteesta ja lähdin kohti bussia. Bussissa istuessani aloin käymään kuvia läpi ja siinä se sitten oli. Zoomasin toista kuvaa ja sydän pakahtui ilosta. Olen varma, että siinä oli pikkutyttö, mutta en ole saanut mitään tarkempia tietoja, vaikka olen kysynyt. Ehkä en ole ollut valmis siihen tai yhteys ei ole ollut vaan hyvä. Mutta olen kiittänyt, että hän ilmestyi luokseni ja toivon, että hän tulee luokseni uudestaan. Mutta olipahan ihana kokemus ja vieläkin hymyilen, kun mietin sitä. Tilanteessa oli taikaa <3

Alkuperäinen kuva

Zoomattu kuva

Ottakaa tekin kuvia ja luottakaa tunteisiin! <3

Halatkaa itseänne, olette ihania juuri sellaisina kuin olette! Ja naiset olkaa NAISIA ja miehet päästäkää sisäinen leijonanne vapaaksi!!! Rakkaus on parasta ikinä, kaikkina muotoina <3

Enkeleiden pusuja ja aurinkoista toukokuuta (vaikka täällä juuri nyt sataakin vettä :D). Olette ihania!!!

Ensi kertaan,

xoxo

Hanna Ari