Näittekö tekin sellaisen viikko sitten ilmestyneen videon, jossa iki-ihana Pekka Pouta repeilee kesken sää lähetyksen. On jotenkin niin hassua, että kun sataa, pitää tarkistaa, että onko se vettä vai lunta. Oli ihanaa, että Pekka naureskeli asialle, koska se vähän kevensi tämän toukokuun yleistä mielialaa sään osalta. Mutta nyt kaipaan jo hellettä. Yhtäkään rehellisesti hellepäivää en ole vielä kokenut. Ihmiset intoilee +12 asteen sateettomista päivistä, mutta kyllä mie kaipaan sitä rehellistä hellettä. No toivottavasti kesäkuu on sit aivan ihana <3 JA toivottavasti Turun seuduilla on nyt hellettä, nimittäin pakkaan laukkuni ja lähden kohti etelää vielä tänään. Viikon loma <3
Eilen tuli surullisia uutisia, Chris Cornell jätti maallisen elämän ja lähti sielun matkalle. Se koski ja kovaa, koska rakastin hänen musiikkiaan ja varsinkin Audioslaven aikana rakastuin hänen taiteellisuuteensa. Mutta koskaan ei tiedä. Kaikilla on omat polkunsa ja ratkaisunsa. Jos voisin hänelle sanoa jotain, niin sanoisin, että "Olen pahoillani ja kiitos". Mutta olen varma, että hän tietääkin sen jo. Ole enkeli meille <3 Audioslave - Be yourself
Kävin Raahessa viime viikolla. Sain kunnian ryhtyä olemaan Tornion A-Killan sihteerinä ja niinpä menimme Pohjoisen A-Kiltojen yhteiseen tapaamiseen Raaheen. Se on jännä, kuinka paljon voimaa ihmisistä saa, kun he yhdessä puskevat etiäpäin ja näyttävät kuinka mahtava elämä on ja miksi on tärkeää jaksaa yrittää ja uskoa parempaan huomiseen. En osaa edes kuvitella mitä kaikkea suurin osa heistä on joutunut käymään läpi. Mutta selviytymistarinat ovat mielettömiä ja se ilo, joka heistä huokuu, kun vaikeuksista on selvitty ja elämä hymyilee. Olen niin onnellinen, että saan olla mukana tässä porukassa ja olla omalta osaltani mukana tekemässä hyvää. Suomessa varmaan melkein joka perheessä/suvussa on alkoholi ongelmaa ja itsekin joutunut seuraamaan läheisten sukulaisten kamppailua asian kanssa. Jotkut, Luojalle kiitos, ovat sen kamppailun voittaneet, mutta kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Tuntuu, että elämässä on nyt tärkeää sisältöä tämän vapaaehtoistyön osalta ja se antaa minulle niin paljon. Jokainen sielu on tärkeä. Ylin kuva on kauniilta paikalta, jossa tapasimme. Kylmä oli vaikka aurinko välillä kurkisteli, mutta se maisema oli jotain niin kaunista. SUOMI <3
Pois lähtiessä kävimme Tornion porukan kanssa katsomassa Matti Lepistön taidetta. Taide on kaunista ja ihan mielettömän puhuttelevia töitä hänellä piha pullollaan. Jos olette Raahessa käymässä niin menkää ihmeessä katsomaan.
Kävin myös perheeni kanssa katsomassa matelijanäyttelyn Torniossa. Olen onneksi säilyttänyt luottamuksen käärmeisiin ja voittanut pelon heitä kohtaan. Olen niin ymmärtänyt, että pelkotiloista suurin osa johtuu tietämyksen puutteesta. Kun oppii ymmärtämään, tutustuu ja kunnioittaa esim. luontoa, sitä tajuaa, että ei ole pelättävää. Tietenkin on pidettävä järki päässä, eikä luonnossa mennä käärmeitä koskettelemaan, mutta sitä se kunnioitus on. Jätetään toisemme rauhaan ja annetaan kaikkien elää heille tarkoitettua elämää. Äitini joka pelkää eläkseen käärmeitä, jopa hän uskaltautui koskettamaan käärmettä. Ei ottanut syliin, mutta kosketti ja oli samassa tilassa. Olin niin ylpeä hänestä. Jopa siskoni ja siskoni pojat ottivat käärmeet kaulalle ja olivat niin innoissaan. Kaikki menivät sinne pelkotilan vallassa ja tulivat vapautuneina pois.
Katsoin tiistaina ohjelman sarvikuonoista ja tiikereistä. Minun pää räjähti uusilla tiedoilla ja olen sen jälkeen pohtinut sitä, että Maa taitaa olla planeetta täynnä ihmeellisyyksiä ja me olemme täällä vierailulla, me ihmiset. Jotenkin tuli tunne, että me ihmiset olemme löytäneet tämän Maan ja pikkuhiljaa tultu kokeilemaan elämää täällä. Fakta, että täällä on eläimiä jokka asuu meidän kanssa samalla planeetalla, joilla on jopa yliluonnollisia taipumuksia ja jotka ovat olleet täällä miljoonia vuosia ja sen pienen ihmishistorian aikana, olemme saaneet tuhottua tätä maapalloa ja saattaneet osat eläimet sukupuuton partaalle. Tuli tunne, että tämä MAA on liian hyvä meille. Hetki vain ja olemme tuhonneet sen. Mutta sitten aloin miettimään, että mistä me oikein olemme kotoisin??? Joko me tuhottiin se planeetta? Vaiko onko se yksi niistä aurinkokuntamme ulkopuolella olevista planeetoista, jokka muistuttaa Maata???
Arvostan ihan mielettömästi sarvikuonoja ja tiikereitä ohjelman jälkeen varsinkin. Ne ovat paljon muutakin, kuin vain se mielikuva tallustelevista eläimistä, se mielikuva mikä meillä on. Tulee vain mieleen, että mitä kaikkea muuta tämä Maa asustaa... mitä yliluonnollista muilla eläimillä on? Ja sanonta, että joku ei ole tältä planeetalta... en usko siihen enään. Me ei olla tältä planeetalta. Tämä planeetta nimeltä Maa, on jotain niin uskomatonta, että toivon vaan sydämestäni, että löydämme hyvän tasapainon elää täällä, jotta Maa ei joudu meitä karkottamaan. Maa suojelee lopulta aina itseään. Jokaisella loppuu kärsivällisyys jossain vaiheessa ja nyt puhumme niin mahtavasta voimasta, mitä ihmismieli ei voi käsittää.
Mutta nyt on aika ottaa laukku mukaan ja lähteä lomalle. Olemme kuulolla taas ensi kuussa. Enkelit teitä suojelkoon ja tanssikaa, kaunista elämän tanssia <3 Valo voittaa aina, kunhan antaa mahdollisuuden!!!! Auringon lämpöä ihan kaikille <3
Kiss kiss
Hanna Ari
