ILON Valkeat!

Siis ei niin oo todellista, mutta mie pääsin kuin pääsinkin sunnuntaina Ilon Valkeat-messuille. Kiitos kiitos kiitos! <3 Ei löydy sanoja. Kyllä enkelit järjestää. <3
Mahtavuutta oli tavata ja kuunnella luentoja ihmisiltä, joilta voi oppia niin paljon. Jotenkin tuntuu, että minun pää on niin täynnä uutta tietoa, uusia ajatuksia, lämpimiä tunteita ja ihania muistoja!
Uusien ihmisten kohtaaminen on jotakin niin ihanaa. Messuilla tapasin uusia ihmisiä ja oli todella hellyttävää, että he halasivat ja kohtelivat kuin osaa ystäväpiiriään. Olo oli niin tervetullut ja lämmin.

Luennot olivat mahtavia. Kovasti mieleen jäi uusi tuttavuus Virpi Jarvi. Vitsit mikä nainen, joka laulaen otti tilan haltuunsa ja oli rohkea nainen joka puhui asiaa ja räjäytti tajunnan. Ja herätti nimenomaan miettimään omaa elämää ja oman elämän asennetta. Hänen energiat suorastaan aaltoili kohti ja teki vaikutuksen. Kaikki oli niin totta, mitä hän sanoi. Hän eli omassa totuudessa ja sellaisella itsetunnolla, että hän heitti haasteen pyrkiä samaan. Kaikessa en tietenkään voi ja halua olla ihan samaa mieltä, mutta se on minun oma totuus ja minun polkuni. Mutta hänelle hänen valinnat passaa ja se on kasvattanu häntä naisena ja ihmisenä. Arvostan!!! Mielenkiinnolla ja innolla jään odottamaan tulevaa ja kiekuroita, kuinka polkumme yhtenevät jossain kohdin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen nainen, suosittelen ;)

Tapasin myös kovasti odottamani Tuomas Kytömäen. Hän oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, vaikka hassusti luennon aikana vaan pohtiin kuinka Aleksi Salin olisi vanhentunut, jos tekisi paluun. Nuorena kattelin hänen työtään television välityksellä ja nyt kuuntelin innostuneena fiksun ja selvästi varmemman miehen luentoa. Hän puhui asiaa ja arvostan suuresti sitä, mitä kaikkea hän on tehnyt ja tulee varmasti vielä tekemään. Joskus olisi mahtavaa tehdä samanmoisia reissuja maailmalle ja ihan meidän omaan rakkaaseen Lappiin <3 Kuten hänen kuvistaan ja jutustelustaan kävi ilmi, Suomen Lappi todella on jotakin niin taianomaista ja kaunista, että minulla on paljon nähtävää ja opittavaa sieltä. Vaikka olenkin siellä paljon jo nähnyt, elänyt ja kokenut... kyllä minusta tuntuu, että ihan uusia ulottuvuuksia minun pitää sinne lähteä kokemaan ja etsimään. <3 Sen mie vielä teen ja aloitan tänä talvena. Mutta niin palatakseni Kytömäen luentoon, hän kertoi mielenkiintoisia faktoja luonnosta ja villikasveista ja niiden terveydellisistä vaikutuksista. Esimerkiksi sienistä hän kertoi paljon uusia asioita. Se sai minussa kipinän ottaa niistä lisää selvää. Hän myös totesi saman, jota itse olen pohdiskellut ja päätellyt, että luonnosta löytyy ihan varmasti lääke meidän ihmisten sairauksiin. Jos ei ihan kaikkeen niin ainakin 90% sesti. Itse olen rakastanut inkivääriin ja valkosipuliin ja olen sata varma, että ne ovat pitäneet minut terveenä ja flunssattomana, koko sen ajan kun olen niitä käyttänyt. Kytömäki puhui mielenkiintoista asiaa, vaikka hänen ulosanti luennoitsijana ei ollut kaikkein mieleenpainuvinta. Mutta ehdottomasti aihe, jota itsekin aion tutkia ja aion syventyä. Luonnossa se totuus on!

Sitten se hartaasti odotettu Teemu Syrjälä. Kyllä kannatti odottaa. Tykkään niin kovasti hänen tavasta luennoida. Se on elävää, sisältää esimerkkejä, yleisö otetaan mukaan ja asiat kerrotaan tavalla, että ne ymmärtää. Häntä on miellyttävä ja ilo kuunnella, ehkä juuri sen takia, että hän puhuu aidosti omista kokemuksista ja oivalluksista. Ja istuu sanojensa takana. Itsevarmuus, se on ihailtavaa. Hänellä on myös se taito, että hän puhuu asiaa meille arkipäivän asioista, jotka periaatteessa jo tietää, mutta ei ajattele niitä ollenkaan. Hänen ei tarvi lähteä arkipäivän asioista kauemmas ja saa aikaan sellaisia "Ahaa-elämyksiä", että luennon jälkeen miettii, kuinka tyhmä ja jopa sokea sitä on arkipäiville ja arkiaskareille. Hänen teemanaan oli nyt seksuaalisuus. Periaatteessa asiaa, jonka jo tiesin, mutta hän herätti ne eloon ja loi uskoa, että on oikein uskoa omaan totuuteen ja uskoa itseensä seksuaalisena olentona. Seksuaalisuus asuu meissä kaikissa, mutta miten se kenelläkin ilmenee, on oma asiansa, mutta se, että itsellä on hyvä olla ja on nautintoa, se on tärkeintä. Hän myös puhui asioista omilla sanoilla, yrittämättä kierrellä, hienostella ja kaarrella. 

Tämä aihe oli ollut minulla pinnalla jo aikaisemmin ja Teemun luento oli kuin luonteva jatko sille kaikelle. Se koskettaa minua ja olen juuri löytämässä itsestäni uusia piirteitä ja ulottuvuuksia, ja osaan määritellä mitä tarvitsen ja mitä haluan. Siksikin hänen luento osui ja upposi minuun. Ja oli todella hienoa, kun luennon päätteeksi hän tuli halaamaan minua. Hän ei ikinä arvaa, kuinka paljon hän auttoi ja sai miettimään ja vielä oikeasti kunnon hali loppuun. Olin onnellinen. Ja olin vieläkin onnellisempi, kun tiedän, että hänellä menee nyt hyvin ja hän on onnellinen tällä hetkellä elämässään. Siksi onnen jakaminen toisille on aitoa! Kiitos Teemu. 

Asioilla on tapana järjestyä. Kun oikein jotain tahtoo ja pyytää enkeleiltä apua, he kyllä auttavat. Tavalla tai toisella asiat järjestyvät. Luotan niin Suurimman Valon voimaan ja uskon enkeleiden kekseliäisyyteen, että heittäydyn nyt elämässä uuteen haasteeseen ja teen muutoksia. Luotan, että minulle näytetään uusi tie, jota kohti kulkea ja luotan, että löytän polulle, joka on minulle tarkoitettu ja minulle hyväksi. Joka vie minut kohti unelmien elämää <3 En ole nyt heti muuttamassa, kuten aikaisemmin ehdin jo uhota. Minulle selvästi neuvottiin nyt hidastamaan tahtia ja olemaan hetki ja rauhassa nyt odottaa, mitä elämä tuo eteeni. Ehkä se on muutto, mutta juuri nyt minun kuuluu keskittyä tähän hetkeen ja hengähtää. Luotan, että kaikki selkenee minulle kyllä, mutta nyt on vain aika uskaltautua tekemään suuria muutoksia, jotta uudet paremmat asiat pääsevät tulemaan vanhojen tilalle. Tuomas Kytömäki oli löytänyt tälläisen Lao Tzu:n sanoman;

"Jos olet masentunut, elät menneessä.

Jos olet rauhaton, elät tulevaisuudessa.

Jos koet sisäistä rauhaa, elät tässä hetkessä."

Osui ja upposi! Minun pitää selvästikin työstää tätä ja yksinkertaisesti vain luottaa ja uskoa. Elämä kantaa juuri niinkuin on tarkoitettu, kunhan itse vain muistan elää <3

Kytömäki ja Syrjälä molemmat puhuivat luonnon merkityksestä meihin ihmisiin. Itsekin luonnon lapsena en jaksa liikaa muistuttaa, että olkaa ulkona. Hengittäkää puhdasta ilmaa, halatkaa puita, kuunnelkaa lintujen laulua ja tuntekaa vesistöjen puhdistavan ja meditoivan voiman! Se energia ja voimavara jonka luonnosta saa, on vertaansa vailla!!! 

Rakastakaa, uskokaa ja luottakaa. Enkeleiden halauksia. <3 

kiss kiss

Hanna Ari

Kohti unelmia ja sen yli!

Kuvat Koitelinkoskelta

Mie en kestä sitä kuinka minun fiilikset ja tunteet ja olotila vaihtelee 0-100 ihan päivissä! Siis niin suuresti, etten itsekään pysy enään itseni mukana. Enkä osaa yhtään varautua näihin muutoksiin. Yhtenä päivänä leijun pilvissä ja mietin, että kaikki on hyvin, mutta seuraavana päivänä oon sukellusveneessä matkalla pohjaan ja pohdin kuinka kurssin saisi käännettyä. Voin vain kuvitella, kuinka enkeleillä on nyt töitä minun tunteiden ja niistä koituvien tekojen kontrolloinnissa. Joskus olisi niin mahtavaa nautiskella pitempään onnen aalloissa ja kokea hetkellistä helppoutta elämässä, mutta onhan se liikaa pyydetty tässä oppikoulussa. 

Viime viikolla minun silmäni avautuivat ihan uudessa valossa koskien koko minun elämääni. Luulen, että kaikki lähti liikkeelle siitä, kun eräänä iltana miesystäväni kanssa istuimme iltateellä ja juttelimme elämästämme ja hänen uskonnostaan ja näin ollen Allahista. Siinä juttu tuokion tiimellyksessä näin sivusilmälläni enkelipallon liikahtavan ikkunani vieressä. Mietin ja etsin syytä valopallolle ulkoa, mutta siellä oli todella pimeää. Hetkeä myöhemmin näin pallon miesystäväni takana ja tajusin, että minun tulisi kuunnella hänen asiansa tosissani. Niin siitä kehittyi hyvin mielenkiintoinen aihe, josta juttelimme tuntitolkulla pitkälle yöhön. En ainoastaan oppinut uusia kiehtovia asioita muslimeista, opin hänen puheiden kautta pohtimaan myös omaa elämääni. En täysin siinä kohtaan tajunnut mitä se oli, mutta minulle jäi tunne, että jotain tapahtui, vaikka mitään ei tapahtunut. 

Sitten yksi ilta vietin lystiä ystävättäreni kanssa. Hänen kanssaan jutellessaan ei aina edes tarvitse sanoja, vaan hiljaisuus jo tuo ajatuksia ja ymmärrystä pintaan. Hän nosti minulle enkelikortit ja siinä ne kaikki taas oli, kolme korttia täyttä faktaa minun elämäntilanteestani. Esiin nousivat asiat, joita olen pähkäillyt ja pelkuruudesta lakaissut maton alle... mutta jos asioita vain välttelee, ne tulevat aina esille jossain kohin. Ja siinä ne taas oli! Jotenkin minun on käännettävä elämäni kurssia ja mietittävä rohkeasti uusia asioita elämääni ja tärkeimpänä niistä; "SUUNTAA KOHTI UNELMIA". Unelmat eivät ole vitsi. Ne ovat päämäärä ja tavoite, joita olet asettanut tähän elämään ja unelmat ovat muistuttamassa meitä näistä tavoitteista, jotta ne eivät pääsisi maailman myllerryksessä ja elämän polulla unohtumaan. Varsinkin unelmat joita sinulla oli lapsena ja nuoruusiällä, niistä tulisi pitää kiinni, koska silloin ne on tuoreimmillaan mielessä. Toki uusia unelmia ja tavoitteita ilmenee elämän kuluessa, mutta en silloinkaan usko, että ne ovat uusia... et vaan muistanut niitä aikaisemmin. Mutta unelmia kohti pitäisi kurkottaa ja sitä minulle nyt taas painotettiin. Elä hetkessä, mutta kuuntele sydämesi ääntä ja matkaa kohti unelmiasi. Se ilta oli muutenkin merkittävä ja ihmeellinen. Oli täysikuu ja pimeässä metsässä kuulimme ääniä, joiden alkuperää emme vieläkään ymmärrä. Täydenkuun aikaan ihmiset ovat herkkinä ja silloin olisi hyvä miettiä, miksi tietyt tunteet tai asiat nousevat pintaan. Niissä on aina jokin viesti.

Viikonloppuna äitini tuli käymään kylässä. Kävimme koirani kanssa koiranäyttelyssä ja yhdessä syömässä ja kylässä veljeni luona. Meillä oli todella mukavaa yhdessä. Yhdessä vaiheessa purkasin tunteitani äidilleni ja pohdimme elämän asioita. Siinä jutellessa tajusin, etten ole onnellinen. Se iski minuun niin kovasti, että jopa säikähdin, kun pystyin asian myöntämään. Elämässä on liikaa tapahtunut asioita ja olen yrittänyt esittää vahvaa ja pitänyt hymyn kasvoilla, koska enhän voi asioille mitään. Mutta kun äitini kanssa juttelin, tajusin, että onni ei asu kotonani. Kyllä, yritän olla hyvä ihminen ja tunnollinen nainen ja todeta, että olen suomalainen, minulla on ihana uusi koti, parhaat ystävät ja turvallista olla, mutta joskus se ei yksinkertaisesti riitä. Minun sydämessäni ja sielullani on tyhjiö, jota en ole pystynyt täyttämään. 

Tajusin löytäväni itseni tilanteesta, jossa olen tyytynyt turvalliseen hyvään elämään Oulussa. Minulla on työ, josta en pidä, mutta se takaa talouteni nyt. Minulla on iso asunto, jossa elän yksin. Perhe on lähellä, mutta ei minulla ole elämää. Ei sellaista kuin mistä olen haaveillut. Oulu antaa minulle turvapaikan, mutta se ei tarjoa minulle elämää. Vaikka mie rakastan tätä kaupunkia ja olen viihtynyt, mutta oon aina syvällä sisimmässäni tiennyt, etten mie tänne jää. Joten mitä oikein odotan? Eilen mietin koko illan asioita ja elämää, jota minulla Oulussa on ja lopputulema on, että minun rakas ystävättäreni asuu naapurissa, hän ja hänen perheensä ovat minun elämäni yksi valoista. Mie rakastan heitä niin paljon <3 Myöskin minulla on täällä minun Enkelisisaret, he ovat minun rakkaita ystäviä, joita minun tulisi mieletön ikävä, mutta onneksi nykyaikana yhteyden pitäminen on helppoa. Ja aina pääsee kylään <3 Mutta siinäpä se. Veljenikin on muuttamassa pois täältä, joten hänkään ei ole täällä enään pitkään. Ehkä nyt on aika olla rohkea ja ottaa ensimmäisiä askeleita unelmiani kohti. Ei turvallista elämää, vaan elämää joka täyttää minut rakkaudella ja lämmöllä joka päivä ja löydän mieleisen työn, jonne on mukava joka päivä askeltaa. Sain veljeltäni ja hänen avopuolisolta taulun, johon olivat taakse kirjoittaneet, että; "Koti on siellä, missä sydän on!" En voinut ripustaa sitä vielä seinälle ja nyt olen tajunnut miksi en. Minun sydämeni ei ole täällä...

Minun piti kirjoittaa ihan muusta aiheesta, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi, koska olen joutunut käsittelemään ja miettimään, mikä minua vaivaa ja pala palalta olen sen tajunnut. Operaatio on ollut kerrassaan raskas, mutta helpottava. Minulla on taas maailma ihan auki, kun olen uskaltanut myöntää sen ja luottanut tuntemuksiin. Todella mielenkiintoista nähdä miten syksy kuljettaa ja mihin se minua vie. Mutta rakkaudella, silmät auki ja henkioppaitteni johdatuksella lähden kohti uutta. 

Viikonloppuna täällä Oulussa olisi viimein Ilon Valkeat-hyvinvointimessut, joihin minun piti osallistua. Surullisin mielin joudun suunnitelmani perumaan, koska minulle tuli työvuorot, joita en voi vaihtaa. Harmittaa niin kovasti, mutta luotan siihen, että enkelit löytävät minulle vielä aikaa hengata ja jutella samanhenkisien ihmisien kanssa ja auttavat löytämään uusia tuttavuuksia.

Mutta ehdottomasti kaikki jotka sinne pääsette, niin menkää! Se on varmasti mahtava tapahtuma ja tarjoaa kaikkea kivaa kuultavaa ja nähtävää <3

Kuka minä olen? Siinäpä vasta kysymys, mutta kaikella rakkaudella aion lähteä ottamaan siitä selvää. Pala palalta mietin nyt tämän kuun erilaisia mahdollisuuksia, että mitä tekisin seuraavaksi. 

Minulla on tunne, että tahtoisin kertoa teille jotain, mutta en oikein osaa pukea sitä sanoiksi. Mutta pointtina on, että olkaa rohkeita ja kysykää itseltänne oletteko te onnellisia?!? Tai oletteko nyt tekemässä unelmienne eteen jotain, joka vie lähemmäksi unelmianne? Jos vastaus oli molempiin EI, tehkää asialle jotain!!! Elämä on kaunista ja täynnä mahdollisuuksia <3 Tartutaan niihin!!! Eletään täysillä, eikä lasikuvussa!!! Vaikka se olisi vaikeaa, niin pienikin askel on askel, ja kun niitä vähitellen ottaa useampia... matka kohti unelmia on jo hyvässä vauhdissa.

Elämä ottaa meitä kädestä,

kun me otamme elämää kädestä.

Mitä lujemmin me otamme,

sitä lujemmin se ottaa.

Mitä kauemmas me kuljemme,

sitä kauemmas se vie,

ja pyytää meitä viemään vielä kauemmas.

Mitä lähemmäs toisiamme kuljemme,

sitä lujemmin pitelemme elämää kädestä.

Mitä kauemmaksi kuljemme,

sitä lähemmäksi tulemme

elämää joka pitää meitä kädestä.

-Tommy Tabermann-

Enkeleiden pusuja ja elämän iloa <3

xoxo

Hanna Ari