Se erilainen joulutarina

Lasse pesi hampaat, laittoi yövaatteet päälle ja toivotti vanhemmille hyvää yötä. Vielä ennen huoneeseensa menoa, hän vilkaisee haikeana kauniiksi koristeltua joulukuusta. Aikaisemmin joulu on ollut Lassen lempi pyhä, mutta nyt kaikki hohto oli kadonnut. Esikoulussa oli kerrottu, että joulupukkia ei ole olemassa. Lassen sydän murtui ja kyyneleet valuivat silmäkulmasta. Hän ei ollut millään uskoa sitä todeksi ja nyt joulu on pilalla. Lasse kömpi sänkyynsä ja laittoi pään tyynyyn. Häntä jännitti kuka outo tulee joulupukiksi pukeutuneena huomenna hänen kotiinsa. Ajatus sekä pelotti että suututti pientä Lassea. Hän risti kätensä, lausui rukouksensa ja vaipui unten maille.

Lassen suojelusenkeli silitti Lassen hiuksia ja hän mietti kuinka voisi piristää hänen omaa kallista aarrettaan, jotta hänen lempi pyhänsä säilyisi ennallaan. Jotta hän näkisi kuinka Lasse leikkii, nauraa, rakastaa ja elää täydellistä nuoren pojan elämää. Hän istuuntui Lassen viereen ja päätti kertoa hänelle tarinan unien kautta.

”Lasse esikoulussa kysyit, mihin ihan ensimmäinen joulupukki on haudattu, koska tahtoisit joskus käydä hänen haudallaan. Se on totta kuten kuulitkin, ettei sitä hautaa ole olemassa, mutta ei siksi, että joulupukkia ei ole olemassa, vaan siksi, että joulupukki on enkeli.

Kauan kauan sitten Jumala jakoi meille enkeleille tehtäviä. Kaikille omansa, jotta voisimme auttaa teitä ihmisiä suurella rakkaudella ja ilolla. Eräs enkeli oli hiukan erilainen. Hän halusi olla enkeli kaikille maailman ihmisille tuoden heille antamisen ja rakastamisen iloa. Hänellä kuitenkin oli toiveena, että hän voisi olla ihmisten parissa ihmisten keskellä. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Hän voi olla kaikkien ihmisten luona joka ikinen päivä, mutta ei maan päällä, jotta kaikki ihmiset näkisivät hänet. Maallisten ihmisten kyvyt nähdä ovat rajalliset, joten moinen toive enkeliltä vaati luovaa pohdintaa, kuinka sen toteuttaa. Enkeli oli todella iso kokoinen ja hän rakasti suurta valkean hohtavaa partaansa. Monilla enkeleillä ei moista partaa ollutkaan, joten hän oli todella ylpeä siitä. Hänellä oli myös suuren suuri sydän, joka oli täynnä rakkautta ja antamisen iloa.

Eräs päivä hän sen keksi. Hän päätti, että ihmiset jotka rakastavat toisia ihmisiä ja rakastavat antaa toisille iloa, he voisivat toimia hänen edustajinaan maan päällä. Hänen tulisi vain löytää oikeat ihmiset. Joten hän etsi ihmisiä ja antoi näille henkilöille erikoistehtävän toimia hänen puolestaan ilon antajina maan päällä. Kautta aikain hän löysi aina uuden ihmisen, joka tekisi toiset ihmiset iloiseksi ja siunasi heitä. Siltikään juuri kukaan ei tuntenut häntä maan päällä. Hänen piti tehdä uusi suunnitelma ja etsiä ihmisiä, jotka näyttäisivät hiukan häneltä. Koota samalta näyttävät ihmiset hänen työhönsä mukaan. Enkeli löysi kultaisen ja rakastavan sydämen Myran piispa Pyhä Nikolauselta ja hän pyysi voisiko hän tehdä enkelin työtä maan päällä. Mielestään hän näyttikin hiukan samalta ja näin yhteistyö onnistui täydellisesti ja 300-luvulla piispasta tuli kovinkin tunnettu, kun hän jakoi lapsille lahjoja. Vuodesta toiseen piispalta näyttäneet ihmiset jakoivat lahjoja lapsille ja se työ levisi eripuolelle maailmaa.

Eräänä päivänä Jeesus tuli enkelin luokse. Jeesus siunasi ja kehui enkelin työtä maan päällä. Jeesus oli niin otettu enkelin työstä, että ehdotti josko he voisivat tehdä yhteistyötä. Enkelit rakastavat yhteistyötä ja juhlia, joten yhdessä Jeesuksen kanssa, he päättivät jatkaa ilon tehtävää ja tuoda ihmisille rakkautta. Enkeli päätti antaa vastuuta Martti Lutherille, jotta hän kertoisi enkelin ja Jeesuksen tekevän yhteistyötä. Se oli vuosi 1535, kun Luther kertoi Jeesuksenkin tuovan rakkautta, iloa ja lahjoja pienille lapsille. Ennen lahjoja annettiin minä päivänä hyvänsä, mutta Jeesus huomasi, että enkeli tykkäsi tietystä ajasta erityisesti ja juuri silloin lahjoja jaettiin eniten. Jeesus kysyi enkeliltä, miksi jaat lahjoja juuri tuona ajankohtana ja enkeli vastasi, että silloin juuri on kylmintä pohjoisessa. Lapset joutuvat kestämään pitkän kylmän ajanjakson läpi, joten lahjapäivä kylmimpänä ja pimeimpänä aikana tuottaa pohjoisen lapsille todella paljon iloa. Jeesus piti kuulemastaan ja ehdotti, josko se voisi olla virallinen juhlapäivä, joka toistuisi joka vuosi. Enkeli rakasti Jeesuksen ehdotusta ja kiitoksena hänen ideastaan lupasi, että juuri tuona päivänä kaikki maailman lapset tulisivat aina myös muistamaan Jeesuksen. Kauniin uuden yhteistyön kunniaksi enkeli alkoi opettamaan ihmisten kanssa, että juuri tuo kylmä ja pimeä päivä on ilon, rakkauden ja Jeesuksen juhlapäivä.

Enkelin ilon työtä tekivät hänen näköiset ihmiset sinisissä, punaisissa, ruskeissa ja harmaissa monenlaisissa puvuissa. Jotkut alkoivat käyttämään valtaansa väärin, jotku antoivat lahjoja haisten alkoholille ja jopa pelottelivat lapsia. Enkeli tiesi, että jotain oli tehtävä tai hänen kaunis monien vuosien työ menisi piloille. Sitä enkeli ei sallisi ja hän päätti, että kaikki lahjoja antavat maan päälliset rakkauden enkelit tulisi näyttää samalta. Niin lapset ja aikuiset tietävät, että he ovat aidosti jakamassa Enkelin ja Jeesuksen rakkautta ja tekemässä ilon työtä. Enkeli tuli taitavien piirtäjien ja maalaajien uniin ja antoi heille tehtäväksi piirtää itsestään kuvan, joka myöhemmin edustaisi häntä maan päällä. Monet yrittivät piirtää hänestä kuvan ja tuoda häntä kaikkien ihmisten tietoon, mutta enkeli ei ollut niihin täysin tyytyväinen ja hän ei saanut itseään kaikkien lasten tietoon. Sitten yksi ilta, kun enkeli katseli maailmaa hän tiesi, että tahtoo itselleen maallisen kodin, jonne lapset voisivat tulla häntä katsomaan. Enkeli rakasti lumisia paikkoja, jossa oli paljon poroja sekä paljon tilaa, rauhaa ja kaunista talvi tunnelmaa. Hän päätti, että haluaa maallisen kotinsa Pohjoiseen Suomeen, keskelle sitä ja että, hänen nimensä tulisi olemaan Enkeli joulupukki, kuten lapset olivat häntä jo vuosia kutsuneet. Enkeli joulupukki päätti, että hän tulee Markus Raution uneen ja pyytää häntä kertomaan, missä hänen maallinen kotinsa on! Lopulta vuonna 1927 Markus Rautio uskoi Enkeli joulupukin pyyntöä ja kertoi, että joulupukki asuu Suomessa. Sinnikkään etsinnän jälkeen Enkeli joulupukki löysi todella hyvän piirtäjän Haddon Sundblomin ja tuli hänen uneensa ja kertoi hänelle, että hän olisi juuri oikea henkilö piirtämään kuvan hänestä maailman ihmisille. Pitkään Enkeli joulupukki mietti tulisiko kuvaan myön siivet, mutta ajatteli sitten, että olisi mukavampi, jos hän olisi ihmisen näköinen. Enkeli joulupukki kuitenkin tahtoi, että parran tulisi olla pitkä ja kauniin valkoinen kuten hänelläkin on ja että hän olisi pukeutunut punaiseen, koska se oli Enkeli joulupukin lempi väri. Enkeli joulupukki tiesi, että nyt asiat tulisivat menemään oikeaan suuntaan, koska hän pääsisi lasten tietoon kaikkialla maailmassa, kun hänen kuvansa tulee lasten juomamainokseen. Ja näin joulu juhlan aikaan vuonna 1931, Enkeli joulupukki oli tyytyväinen piirrokseen ja tämä kuva hänestä alkoi pikkuhiljaa vakiintua ihmisten piirissä.

Näin pikkuhiljaa Enkeli joulupukki tuli tunnetuksi ilon ja rakkauden lähettiläänä, joka antaa kerran vuodessa Jeesuksen juhlapäivänä lahjoja lapsille hänen näköiseksi pukeutuneiden joulupukkien avustuksella. Enkeli teki kovasta työtä ja hän toteutti toiveensa kaikkien enkelinä, jonka kaikki maailman ihmiset voivat nähdä yhtä aikaa. Hänen tehtävänsä oli aivan erityinen ja hänen rakkautensa ja ilo hehkuu vuoden jokaisena päivänä Suomessa, hänen lempipaikassaan maan päällä, jota hän kutsuu kodikseen. Sinne häntä voi mennä tapaamaan koska vain.

Lasse rakas, kun kysyit missä ensimmäisen joulupukin hauta on, toivottavasti nyt ymmärrät, ettei sitä olekaan, koska Enkeli Joulupukki asuu sinun ja kaikkien maailman ihmisten sydämessä suojellen, rakastaen ja tuoden iloa teidän elämään. Joulupukki on olemassa. Usko vain siihen, mitä tunnet sydämessä.”

Suojelusenkeli antoi suukon Lassen poskelle ja vartioi yön yli Lassen nukkumista. Aamulla Lasse heräsi ilon kyyneleet poskilla. Hän oli iloinen, koska oli tiennyt kokoajan, että joulupukki on olemassa. Nyt hän tiesi joulupukin tarinan. Kiireesti Lasse hyppäsi sängystä. Tämä on tuttu tuoksu, kinkku on otettu uunista. Suojelusenkeli katsoi hymyillen vierestä, kun Lasse riensi aamupalalle ja alkoi kertomaan äidilleen mitä unta oli nähnyt. Joulu oli pelastettu ja Lasse odotti taas malttamattomana, koska joulupukki tulee tuomaan Enkeli joulupukin ja Jeesuksen lähettämiä lahjoja hänelle.

kuva netistä

Rauhallista ja kaunista joulua teille kaikille <3

Enkeleiden pusuja!

Hanna Ari

Elämä saa elämään!

Nyt ensinnäkin anteeksi, että tässä meni kuukausi ilman kirjoituksia. Olen sukeltanut elämään ja joutunut oppimaan ja ottamaan aikaa itselleni, ettei ole ollut voimia ja tahtoa kirjoittaa. Mutta nyt minulle iski oikein palo sormiin, että äkkiä kirjoittamaan. Eli nyt on aika jakaa kokemuksia.

Joulukuu, jotenkin mahdotonta ajatella, että vuosi 2016 on lopussa. Mutta olen oikeastaan todella kiitollinen, että loppu häämöttää ja 2017 saa alkaa tekemään taikojaan. Vuosi on ollut värikäs, hyvin vaikea ja hyvin opettava, mutta niin sen pitikin olla. En vain ollut varautunut siihen kuinka raskas ja opettava se tulisi olemaan. Enkä odota ensi vuodestakaan helppoa, mutta minulla on tunne, että se on positiivisten muutosten vuosi ja eräänlaisena portaikkona kohti helpompaa ajan jaksoa. En usko, että se on vielä ensi vuonna, mutta se on iso askel sitä kohti. Olen laittanut paljon tavoitteita ensi vuodelle ja aion näyttää itselleni ja epäilijöille, että en anna periksi ja olla esimerkkinä, että ei kannata luovuttaa. Mutta tavoitteista enemmän lähempänä uutta vuotta ;)

Harmittaa hiukan, etten jakanut tänne linkkiä Anu Shi Astan järjestämään joulukuiseen Enkeliseminaariin. Mutta lukijat jotka Anuun on samaistunut ja tykästynyt, varmasti löysivätkin tavan osallistua seminaariin mukaan. Omistin kyseisen viikon itselleni ja Valolle! Muutamaa luentoa lukuunottamatta kuuntelin kaikki luennot ja opin paljon uutta. Hienointa oli tajuta kuinka paljon ihania enkelin ystäviä meillä Suomessa ja maailmassa onkaan. Se lämmitti sydäntäni ja paljon. Jotenkin ihanaa, kun ihmiset kokoontuivat viikon ajaksi kuuntelemaan kauniita luentoja ja valaisemaan ajatuksiaan ja tuntemaan rakkautta mitä enkelit, yksisarviset, henkioppaat ja muut Valon lähettiläät meille tuovat. Se oli hieno viikko.

Itseäni eniten lämmitti, kun pitkästä aikaan sain läheisen yhteyden suojelusenkelini Herculeksen ja yksisarviseni Sprituksen kanssa. Kiireinen elämä ja elämän haasteet ovat "muka" vieneet aikani ja ajatukseni muualle, mutta sen viikon aikana tunsin sydämessäni taas riemun, turvan ja valon, kun tein harjoituksia ja keskityin ja sallin aikaa vain ja ainoastaan itselleni. Ajoitus oli täydellinen juuri ennen joulua. Ennen minun lempi pyhääni. <3 Tiedän sydämessäni, että tästä joulusta tulee kaunis <3

Suomi täytti 99 vuotta! Mieletöntä. Minulle itsenäisyyspäivä on suuri kunnioituksen juhla. Kävin syömässä veljeni luona ja kävin hautausmaalla muistamassa henkimaailmaan siirtyneitä läheisiä. Vaikka ilma oli kuin pakkasneidon juhlapäivä, vietin siellä hienon tovin jutellen isovanhemmilleni. Vaikka kylmä tuntui ytimessä ja joka solussa, niin hetki rakkaiden kanssa lämmitti. Se läsnäolo! <3 Kaikki eivät koe hautausmaalla käyntiä välttämättömäksi, mutta minulle se on hyvin tärkeää. Jotenkin tunnen siellä niin vahvan yhteyden ja koen oloni turvalliseksi, vaikka siellä on sieluja useita, mutta minulla on hyvät suojaukset ja läheisten apu, niin tunnen oloni turvalliseksi <3 Kynttilöiden lämpö ja liekki on sanoin kuvaamattoman kaunista!!! <3 Sitten tulin kotiin ja rauhoituin katsomaan linnan juhlia ja rukoilemaan valoa ja enkeleitä meidän rakkaalle Suomelle ja sen kaikille asukkaille <3 Tykkään meidän presidentistämme ja hänen isännöimät juhlat olivat hienot. Vieraista varsinkin meidän nuori lahjakkuus Robin teki vaikutuksen. Hän on hieno esimerkki meille muille rohkeudesta, persoonallisuudesta ja käytöstavat omaavasta henkilöstä. Olin myös todella iloinen nähdessäni Rikun ja Tunnan sisääntulon. Hienoja miehiä molemmat!

Ensi vuonna on isot juhlat!!! 100 vuotta! Muistetaan rakastaa, kunnioittaa ja toimia meidän rakkaan maamme parhaaksi <3 

Rakkaus, se herättää suuria tunteita suuntaan jos toiseen. Rakkauden ja vihan raja on hennon ohut. Se on tavallaan kilpailu hyvän ja pahan välillä... kumpi vetää naruista paremmin voittaa. Ero on ehkä siinä, että rakkaus vaatii työtä niin paljon enemmän kuin viha. On niin helppo vain luovuttaa ja nähdä asioista se ikävä puoli, antaa sille vallan ja vihata. Mitä silloin on voitettu? Kauna, viha, asioiden ikävän puolen hyväksyminen vie voimia ja madaltaa omaa energiakenttää. Kuka silloin voittaa ja mitä sillä saavutetaan? Koin elämäni ehkä yhden suurimmista oppiläksyistä tänä vuonna. RAKKAUS! Ei ollut sattumaan, että jouduin kohtaamaan ja käsittelemään sen asian juuri tänä vuonna. Sain sen tällä viikolla käsiteltyä loppuun ja kovan työn ja tuskan ja tuhansien kyyneleiden jälkeen rakkaus voitti. Ei ole ollut helppo tie, sen voin kertoa, mutta se oli kannattava ja kaiken sen tuskan ja työn arvoinen. Ja tällä viikolla sain palkintoni ja en muista milloin olisin viimeksi tuntenut itseni yhtä vapaaksi ja vahvaksi. 

Koin elämäni oppiläksyn yhdessä elämäni suuren rakkauden kanssa. Tiemme ovat vieneet meidät erilleen, mutta ne yhdistyivät jälleen hyvin erilaisin roolein. Vaikka ystäväni pyysivät minua unohtamaan hänet ja välillä itsekin mietin, että miten näin pystyi tapahtumaan ja mietin, kuinka voin kohdata hänet enään koskaan. Aina kuitenkin jossain sisimmässäni tiesin, ettemme voi elää ilman toista tätä elämää läpi. Mieli on ollut rauhaton. Osaksi suurta katkeruutta, ei vain häntä, mutta myös elämää kohtaan. Tiesin heti ensi tapaamisellamme, että hän on minulle erityinen ja vaikka olimme toisillemme uusia ihmisinä, tunsin heti kuinka turvallinen ja tuttu hän oli. Sitä ei oikein voinut sanoin kuvata, se tunne, kun toinen vain täydentää sinut läsnäolollaan ja on kuin meillä olisi oma kieli vaikka ihmisinä olimme ihan erilaisista maailmoista. Maailma on johdattanut meitä tahoillaan ja antanut meille meidän oppimme käsiteltäväksi. Suurien elämän muutoksien jälkeen kohtasin tämän ihmisen tällä viikolla. Vaikka minua pelotti ja luulin, että tulen kokemaan elämäni suurimpia vihantäyteisiä tunteja... kun kohtasin hänet, en voinut olla enempää väärässä. Meidän kohtaamisemme oli edelleen täynnä rakkautta ja halatessa tunsin sen kaiken mitä välillämme on ja tajusin, kuinka ihmismieli on rajoittava ja pikkumainen. Halatessamme kasvoin ihmisenä niin paljon, etten voi sanoin edes kuvata. Kaikki se mitä luulin tuntevani, pyyhkäistiin mielestäni pois ja rakkaus voitti. Kun vietimme yhdessä aikaa, juttelimme, kertasimme mitä on tapahtunut ja mitä meille kuuluu... tajusimme, että meidän tarinamme on tätä maalista elämää suurempaa. Meidän välillämme ei voi olla vihaa. Rakkaus on niin moniulotteista, että kun näkee suuremman kokonaisuuden tajuaa, ettei maalinen ihmisyys voi viedä sitä pois. Tajusin, ettei se ole keneltäkään pois, jos yhä rakastan tätä ihmistä ja kaunista sielua sen takana. Se ei ole keneltäkään pois, että olemme edelleen ystäviä ja pidämme toisistamme huolta, niin kuin meidän kuuluukin tehdä. Ilman sanoja tiesimme, että olemme jatkossakin toistemme parhaita ystäviä ja jatkamme vain elämämme polkuja nykyisten kumppaneiden kanssa, mutta hukkaamatta meidän rakkauttamme. Sen muoto on nyt vain toinen, mutta edelleen yhtä tärkeä ja jopa paljon vahvempi. Elämää tämä vain on, mutta tietyt suhteet kestävät kaiken oppikoulun! 

Kun juttelimme, näin näyn, jossa olin kuin suuren kuplan sisällä hänen ja tuhansien muiden ihmisten kanssa kuin pelinappuloina ja kuplan toiselta puolelta seurasin elämää hänen vierellään. Näin kuinka afrikkalainen henkioppaani ja suuri vaaleanpunaista ja valkoista väriä hohtava enkeli oli rinnallamme katsomassa kuplan sisään. Minut valtasi niin suuri kiitollisuuden ja rakkauden tunne, ja tajusin kuinka näin asian niin paljon suuremmassa mittakaavassa. Tämä on elämää ja meidän läksymme, jotta joskus voimme yhdessä jatkaa sielumme kulkeutumista suurempiin ulottuvuuksiin yhdessä. Nyt olemme vain kiitollisia, että olemme löytäneet toisemme tässä elämässä. Samalla sain varmuuden, että hän on joko minun sielunkumppanini tai jopa kaksoisliekkini... aika sen näyttää. Mutta hän on toinen puolikkaani, joka täydentää elämääni omalta osaltaan ja nyt minun on helpompi elää ja jatkaa elämääni uuden miehen rinnalla vapaasti rakastaen ja suunnitella tulevaa.

Hän on hyvin kristitty ja vannoutunut Raamattu ihminen, mutta tunsin oloni turvalliseksi kertoa näystäni ja suureksi yllätykseksi hän kertoi tunteneensa sen saman, jonka mie vain puin sanoiksi. Hän sanoi, että on sen aina tiennyt ja siksi ei ole päästänyt minua karkuun. Ja olen hyvin kiitollinen, että kuuntelin tunteitani ja omaa totuutta, enkä antanut kavereideni liikaa vaikuttaa minuun. Vaikka he tarkoittivat vain ja ainoastaan minulle kaikkea parasta suurella rakkaudella. Mutta joskus on vain uitava syvissä vesissä, kohdata ongelmat ja nähtävä oman egon toiselle puolelle... sieltä se ratkaisu löytyy! Enkelit ja valo-oppaat johdattavat. Elämä on ihanaa ja kun asioille antaa mahdollisuuden näyttää uusia suuntia, kaikki näyttää taas kauniilta ja ihanalta. Hänen kohtaamisensa oli minun tämän joulun suurin lahja sekä varmasti nykyisen kumppanini, koska nyt olen vieläkin rakastettavampi ihminen.

Hieno tiivistetty teksti kaksoisliekeistä ja sielunkumppaneista. Voitte uumoilla, oletteko te jo kohdanneet omanne... <3 Sandy Stevenson suomentanut Pirjo Laine

Minun toiveeni on, että antaisimme rakkauden voittaa. Ei anneta negatiivisuuden vangita meitä. Rakkaudella on niin monia muotoja, ja kun ymmärrämme, että kaikki on meidän suureksi parhaaksi, ELÄMÄ ON IHANAA <3 Rakastetaan!!!!!

Pentatonix taidetta

Ihanaa joulun odotusta ja RAKKAUTTA <3 Ensi kertaan...

xoxo

Hanna Ari

Kun aika on

Telsussa pyörii nyt mainoksia, jossa taustalla soi Seija Simolan kappale; Kun aika on

Kun aika on niin saavuthan sä silloin luo,

Mä ilmoitan kun on päivä tuo,

Kun aika on niin heti saat sen tietää,

Mä en voi olla kertomatta en.

Kun aika on niin auringon näät nousevan,

Ja kuulet mun sua kutsuvan.

Kun aika on taas leikitään,

Sinut jälleen nään,

Sinä saavuthan kun aika on,

Niin uudelleen sä kaiken saat,

Mä leikistämme silloin totta teen.

Mie muistan kuuleeni tuon kappaleen aina silloin tällöin mummolassa keittiön radiosta. Jotenkin kappaleen tunnelma on juurikin niin ihana, kuin mitä se mainoksessakin annetaan ymmärtää! Ihanaa, että tällaisia pieniä kauniita -70 luvun kappaleita nostetaan esille meille nykypäivään kuultavaksi. Toivottavasti tekin tykkäätte siitä <3

Kävin kattomassa leffassa Bridget Jones's Baby. Leffana ihan hyvä, tykkäsin kyllä. Mutta en voi edes sanoin kuvailla, kuinka minua häiritsi, mutta ennen kaikkea harmitti Reneé Zellwegerin kasvot. Hän on ollut mielestäni niin kaunis nainen ja olen aina tykännyt kyseisistä leffoista. Joten hänen kasvonsa näkeminen oli kova kolaus. Tuttuja piirteitä ja ääni sama, mutta miksi he tekevät kasvoilleen moisia kohotuksia ja leikkauksia. Tärkeintä tietenkin on, jos hän on nyt onnellinen, niin hyvä niin. Itse olen kuitenkin aion kauneiden puolella. Minusta meidän omat piirteet ja rypyt ja muut elämän tuomat ja geenien suomat lahjat kuuluvat meille. Se tekee meistä sen mitä me olemme. Itsekin tiedän, että varsinkin isäni puolelta olen perimässä hyvin voimakkaat rypyt silmieni ympärille ja muutenkin kasvoihin, mutta aion kantaa ne arvokkaasti ja tietäen, että ne kuuluvat minulle. Ainakin olen sitten elämäni aikana nauranut ja ollut onnellinen kun ryppyjä näkyy :D:D:D Muistan, että isäni puolen isoäidillä oli ryppyjä vahvastikki kasvoissa, mutta minusta hän oli hyvin kaunis. Ja tahdon tehdä samaa kunniaa itsekin olemalla aito minä loppuun asti ilman mitään feikkaamisia. AITOUS <3 

Mutta siis leffana hyvä, käykää ihmeessä katsomassa. Ja en tiedä pitäisikö siitä huolestua, että ikää alkaa olemaan jo niin paljon, että leffan tänä vuonna 50 täyttänyt tähti Patrick Dempsey sai kyllä muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin aikaiseksi komeudellaan. Enään ei kuolatakkaan parikymppisten perään, vaan kunnon miesten ikään päässeiden perään!!! ;)

Ja leffoista puheen ollen, olen odottanut kuin kuuta nousevaa uutta The Beatlesien, 8 days a week leffaa. Nyt se viimein on täällä. Jos vain mahdollista, haluan ensi viikolla käydä sen katsomassa. Toivottavasti se on hyvä.

Se kävi ensi lumikin maassa. Enään jäljellä on vain rippeitä, mutta kyllä sitä innolla odottaa, että lumi valaisee. Tosin liukkaita kelejä ei ole yhtään ikävä. Marraskuu on taas täällä. Jouluun ei ole enään pitkästi. Mihin tämä aika oikein livahtaa? Vaikka tuntuu, että elämässä tapahtuu ja on meneillään kaikenlaista. Kuitenkin tuntuu hyvin tyhjältä. Kuin ei olisi mitään ihmeellistä kerrottavaa. Kolauksia tapahtuu, asiat ei mene kuin suunnittelee ja vastoinkäymiset nostelee päätään... jotenkin on kuitenkin niin turta, ettei ne kolahda niin pahasti enään. Onkohan turta väärä sana... olen vain ottanut sellaisen elämän asenteen, että kaikesta selviää, jos ei hyvällä niin pahalla sitten, mutta nämä kaikki vastoinkäymiset ja hankaluudet on tarkoitettu minulle. Minun on opittava jotain, ennenkuin pääsen etiäpäin. Siksi vain otan kaiken vastaan. En ressaa ja panikoidu, vaan luon katseen ylöspäin ja mietin, että miksi?! Otan asiat oppiläksynä. Vähän aikaa sitten parisuhteeni hajosi kasaan, koska meillä oli erilaisia unelmia seuraavalle viidelle vuodelle. Vaikka kuinka rakastaa, niin poikkeuksena edellisestä kerrasta en jäänyt itkemään vääryyttä ja miettinyt, että tulisiko minun nyt luopua jostain ja lähteä hänen luokseen, jotta saisimme polkumme samalle linjalle. Mutta kun asiaa järkeilin, olen jo nainen siinä iässä, että tahdon löytää sen oman juttuni ja tehdä elämässäni asioita, jotta ei tarvitse katua myöhemmin, etten taaskaan miettinyt itseäni vaan menin miehen mukaan. Olemme kuitenkin niin hyviä ystäviä, että pidämme yhteyttä päivittäin ja huolehdimme toisistamme ja rakkauttakin on <3 Mutta tämä kait on parasta. Ystävinä kulkemassa omaa polkua tukien toisia ja toivoen kaikkea parasta. Jos olisin entinen minä, niin itkisin yöt hänen peräänsä ja murehtisin maailmaa. Nyt olen elämälle avoin ja jos jokin ottaa päähän, otan puhelimen käteen ja soitan, mistä kiikastaa... mutta positiivinen asenne vie pitkälle. Luotan siihen, että kaikki tapahtuu syystä ja niistä on opittava. Siksipä otan tämänkin kuukauden metkut avoimin mielin vastaan ja toivon, että välissä olisi jotain ihanaa ja positiivista. 

Kun alkaa miettimään asioita, sitä oudommaksi ne menee ja joutuu miettimään vieläkin ahkerammin. Eilen illalla kävelin koirani kanssa ulkona ja katselin, kun lumi säteili kuin kristalli. Mietin, että lumi. Tuo valkoinen kaunis materiaali joka talveksi meille tänne saapuu, joidenki iloksi ja joidenkin tuskaksi. Mutta eihän sitä käy kieltäminen, että onhan se kaunista ja se kuinka se valaisee meidän maisemia. Kun tänä aamuna sitten kävimme ulkona ja aurinko paistoi, näin noita kauniita lumihiutaleita lepäämässä maassa. Otin hetken ja jäin katsomaan. Ne on niin kauniita. Kuinka ne saavatkin kauniin muotonsa ja kuvionsa. Miten se on mahdollista, että taivaalta tipahtelee moisia taideteoksia. Mitä taikaa se on! Kaikki sitä eivät pääse koskaan näkemään ja todistamaan ja meille se tulee tänne joka vuosi, eikä sitä osaa arvostaa. Minä ainakin näen ja tunnen vain sen kylmyyden ja liukkaat kelit. Päätin tänä aamuna olla kiitollinen tästä lumesta ja nauttia siitä. Olla sen ystävä <3 Jospa positiivinen näkökulma auttaa tämän talven yli... 

Löysin aivan mahtavan Lassi ja Leevi aiheisen sarjakuvapätkän netistä, hiukan tähän asiaan liittyen ja minua nauratti ja kummastutti yhtälailla kyseinen asia. Se mistä kaikki on lähtöisin ja mitä nyt tapahtuu... Olisi mielenkiintoista tavata tämä tyyppi, joka lehmän maitoa ensimmäisenä siemaili ja kertoa millaista nykyään on.

Jätän teidät pohtimaan elämän ihmeellisyyksiä tällä kertaa ja itse valmistaudun hurjan kiireiseen marraskuuhun  ja toivon, että kohtaan ja teen asioita, joista voin teille sitten kertoa. 

Naurakaa, olkaa aitoja, rakastakaa itseänne, rakastakaa toisianne, käykää leffassa, ihailkaa luontoa ja antakaa musiikin viedä teidät tunteiden maailmaan ja vaikka tanssin taikaan. <3 Mitä ihaninta alkavaa talvea ja hienoa marraskuuta! Rakkaus, sitä elämä on! <3

Enkeleiden pusuja ja oppaiden viisauksia. Ensi kertaan.

Terveisin,

Hanna Ari

Syö Rukoile Rakasta

Onhan siitä puhuttu. Useat kerrat tullut esille ja varmasti olen jossain kohdin tässä blogissakin kertonut. Omassa kodissa tulisi olla paikka, jokin kohta, vaikka nurkkaus, joka on sinun! Vain sinun! Jossa voit olla hetken rauhassa ja tehdä asioita, jotka saa sinut tuntemaan hyvää ja eloa! Oli se sitten hetki kirjan kanssa, hetki teekupin kanssa, hetki ikkunasta ulos katsomista, paikka jossa sulkea silmät ja vain olla. Ihan mitä hyvänsä, mutta kunhan se on se sinun paikkasi. Jossa sinun energiasi ja mielesi saa hetken loman arjesta. Luulin pitkään, että minun kotonani se paikka on sohvani ikkunanpuoleinen pääty, josta näen ulos ja saan nostaa jalat divaanille vetäen peittoa päälle. Ja sit siinä vain olen ja istun hiljaa tai katson televisiota. Oon ollut tyytyväinen, kunnes yksi päivä tässä viikolla tajusin, että se ei ole SE paikkani. Se on kyllä paikka, jossa viihdyn, mutta tv ärsyttää ja tietyt kuvat seinällä saa levottomaksi ja sellainen yleinen harmonia ei tyydytä minua. Tajusin, että tämä on minun mieleisin kohta olohuoneessa, mutta kun tarvitsen paikan, jossa vain olla ja antaa ajatusten levätä, tämä ei vain palvele minua. Olen päättänyt alkaa rakentamaan itselleni sellaisen kohdan kotiini, jossa voin uppoutua meditaation maailmaan ja olla hetki ilman elektroniikkaa ja tyhjentää mielen. Olen saanut jo idean ja tiedän miten sen toteuttaa, joten alan vain tehdä sitä. Mie toivon, että sillä on se vaikutus sitten mitä kaipaan ja pääsen tästä armottomasta jumitilanteesta eroon! Olen onnekas, koska voin pitää lempipaikkani olohuoneessa ennallaa ja rakentaa uutta rinnalle. <3

Kävin tänään kylässä aivan ihanan ystävättäreni luona. Hän on niin viisas ja elämää nähnyt, että en voi sanoin kuvailla kuinka hänen apuaan ja aikaansa arvostan. Juttelin hänen kanssaan noista kuvista seinilläni ja kerroin, että vaikka kuvissa on minulle tärkeitä hetkiä ikuistettuna rakkaiden ystävieni kanssa, niin jostain syystä ne ovat alkaneet ahistamaan minua. Hänen neuvonsa oli ottaa kuvat heti seinältä alas ja laittaa ne muulla tavalla talteen. Sitten voisi miettiä, mitä varten ne ahistaa, mutta ensin pois ne seinältä, jotta oman kodin harmonia ei säry ja että voin kotona itse hyvin. Kaikki asiat jotka edes hiukan ärsyttävät, niin pois vain. Kuvat ja taulut symbolisoivat jotain ja antavat energisiä viestejä... jos niissä on jotain, mistä ei pidä tai se aiheuttaa tunteita, jotka ei ole onnea ja rakkautta, niin äkkiä alas seinältä ja näkösiltä. Ne pitää laittaa muulla tavalla talteen ja jos kyseessä on taulu, niin sen voi myydä tai antaa etiäpäin. Hän neuvoi ihan samoin kaikkien tavaroiden kanssa. Kaikki turha pois ja, jos jokin aiheuttaa edes vähän negatiivista tunnetta, niin pois vaan. Mitään turhaa ja negatiivista ei kannata säilöä ja varsinkaan pitää esillä omassa kodissa. Kodissa, jonka pitäisi olla sinun turvasatamasi tässä maailmassa. Hänellä oli niin hyvä pointti se, että ajattelin käydä ihan kaikki läpi kotonani ja tuntea ja miettiä, onko se minun tahdosta kodissani vai tavasta olla. Ihana ajatus! Hamstraaminen saa nyt luvan loppua!

Myös kun kävin hänen luonaan, hän kysyi, että Hanna, tarvitsetko sie mattoja? Hän kertoi, että hänellä on ruskeat matot, jotka voisi antaa minulle. Olin aivan hämilläni, että mitä??? Koska olen jo pidemmän aikaa etsinyt ruskeita mattoja makuuhuoneeseeni, mutta en ole löytänyt mieleisiä tai jos olen, niin sille ei ole ollut paria tai sitten hinta on ollut ihan liian suuri. Ja kun näen matot... ne olivat aivan täydelliset väriltään, kooltaan ja niitä oli oikea määrä!!! Autossa kun ajelin kotia, silloin vasta tajusin ja se iski minuun. Sain viimeinkin tahtomani matot!!! Elämä on niin ihmeellistä <3 Kaikki aina rakentuu ja järjestyy jollain tavalla, kunhan vain tarpeeksi tahtoo, uskoo ja laittaa tilaukseen. KIITOS KIITOS KIITOS!!!! Olen nyt onnellinen mattojen omistaja <3

Eilen täällä Oulussa oli Toivon sykähdyksiä- konsertti Tuomiokirkossa. Menin sinne katsomaan ystävääni, joka esiintyi siellä. Mutta siellä oltuani, tajusin, kuinka mahtavasta konsertista olikaan kysymys. Oli hienoa hetken kuulla jotain muutakin kuin radiomassa musaa. Live musiikki on jotain niin vaikuttavaa, että ei sitä osaa sanoin kuvailla ja kun tarjolla oli afrikkalaisia rytmejä, kaunista nuoren naisen taidetta ja pontikasta mahtava äänistä tenorin laulua... kylmät väreet oli taattu. Kuinka kaunis ihminen voikaan olla, kun hän tekee sydämeltään jotain sellaista missä on hyvä!!!! <3 Mutta se joka iski kaikkein eniten, on palo, jonka sain sydämeeni ja kätösiin, että tahdon oppia soittamaan afrikkalaista rumpusoitinta, joka minulla on. Konsertissa oli mies soittaja, jolla oli juuri samanlainen rumpu kuin minulla kotona ja voi Luojani kuinka kaunista se oli. Hän soitti sitä niin hyvin, että minun on ehdottomasti opittava soittamaan rumpuani. Se menee hukkaan ollessaan vain "koristeena"... sitä kuuluu soittaa, siihen se on luotu! Ja senhän mie teen. Opettelen soittamaan sitä :)

Tähän väliin on pakko sanoa... Kävin keskiviikkona ostamassa teetä minun lemppari teekaupasta Kofeiinikomppaniasta. Ja nyt tässä samalla juon ostamaani suklaateetä ja on pakko sanoa, että on muuten parasta suklaateetä mitä olen koskaan maistanut! Ihan mielettömän hyvää! Käykää ihmeessä tutustumassa paikkaan ja hakemassa mukaan joko teetä tai kahvia syysiltojen iloksi!!! <3 Ihan parasta.

Oletteko koskaan katsoneet elokuvaa Eat Pray Love? Minulla se oli Netflixissä todella pitkään katselulistalla, mutta olen siirtänyt sitä huolellisesti kuukausia, koska en ole suuri Julia Roberts fani, mutta tykkäsin leffan aiheesta. No nyt tän viikon aikana katsoin sen yksi ilta ennen nukkumaan menoa. Katsoin sen "tyttöjenleffa" periaatteella, koska tarvitsin hiukan hömppää ja romantiikkaa, mutta kun olin katsonut sen, mietin todella pitkälle yöhön sitä leffaa. Aamulla kun heräsin ja käytin koiran ulkona ja söin aamupalan, tajusin ettei minulla ole kiire minnekään, joten katsoin sen uudestaan. Nyt opettavana elokuvana, mitä se minulle tarjosi. Ja yksinkertaisuudessaan tajusin, että elämässä on onnellinen tekemällä kolmea eri asiaa; syömällä, rukoilemalla ja rakastamalla! Nämä kolme asiaa ovat hyvin kattavia ja sisältää niin paljon. Rukoilun kohdistan nyt meditointiin, mutta tavallaan se on myös rukoilua... oman itsensä tutkimista ja koska Luoja asuu meissä kaikissa - tavallaan rukoilen. Siinä elokuvassa oli todella paljon kauniita ja arkisia yksinkertaisia asioita, joita ei vaan tajua ja tee oikein. Ei tee sydämestä... rutiini ja itsestäänselvyys, yhteiskunnan odotukset ja kiire vie meiltä rakkauden arkeen ja omaan totuuteen pois! Yksi lempikohtauksiani on, kun päätähti syö elokuvassa Italiassa yksin pasta-aterian! Se on jotenkin niin vaikuttava <3 Elokuva tuo toivoa uudesta alusta ja tarjoaa keinot niiden löytämiseen. Pelko on se, joka meitä jumittaa! Rakastuin siihen elokuvaan ja varsinkin niihin opetuksiin!!! Siinä myös hienosti kerrotaan se, että koska menee itsensä suojelussa liian pitkälle, koska pitää uskaltaa taas heittäytyä maailmalle ja elokuvassa kyseessä oli rakkaudelle uuden ihmisen kanssa, uutena minänä... mielettömän hienoa opetusta. Jos ette ole leffaa nähneet, niin suosittelen lämpimästi. 

Itse sain siitä paljon irti. Laadin itselleni uudenlaisen sisällön ja ajatusmaailman arkipäiviini. Aina ei ole heti mahdollista matkustaa Italiaan tai Intiaan tai Balille... sovelsin sen kaiken kotiini ja luon tavoitteita, että joku päivä olen siellä Italiassa ja joskus istun Balin rannoilla, mutta aloitan ihan kotonani Toppilassa tämän uuden seikkailuni. Kuten ruokailussa, myös elämässä rytmi on tärkeää... olen asettanut itselleni uudenlaisen rytmin. Milloin joogaan, milloin meditoin, milloin tulisi syödä ja loppuajan nautin. Rakastan joogaamista, meditointia, ruokaa ja aikaa... tahdon oppia näkemään elämäni rakkauden kautta! Ja nukun aina kun tuntuu siltä, mutta tärkeintä on muistaa rakastaa kaikkea mitä teet ja tehdä asioita rakkauden kautta. Mutta on myös tärkeää rakastaa itseä ja toista ihmistä ja tuntea rakkautta! Rakkaus on kaunista. Se on positiivista. Minullakin tätä draamaa ja hankalia tilanteita elämässä riittää, niin lähden selvittämään elämääni rakkauden kautta. Täytän elämäni rakkaudella itseäni ja omia tekemisiä kohtaan. Näin kutsun luokseni myös rakkautta ja saan kaiken sen, mitä Luoja on minulle tarkoittanut. Sen minkä olen itselleni valinnut. Sen mikä minulle kuuluu <3 Kaikki lähtee itsestä. Niinhän se on!!! Tavallaanhan tiesin jo kaiken tämän, mutta jännä juttu kun tarvitsin elokuvahahmon sen minulle kertomaan, jotta saan itseni tajuamaan, että näinpä. Tätähän oppaani ovat yrittäneet minulle kertoa :D Kun ei kerran muuten ymmärretä, niin katoppa tämä hömppäleffa ja kuuntele mitä Ketut siinä sanoo... Oppaani varmaan huokaisivat helpoituksesta, että viimeinkin :D:D:D Nyt sitten yhdessä rakennamme minulle hyvää pohjaa, uutta ihanaa arkea. Epätoivon lähestyessä, muistan aina vain pyytää oppaitani tuekseni ja homma toimii taas. Vannotin, että he eivät saa antaa minun luovuttaa. Siihen uskon ja heidän apuun luotan ja uskon voimiini, kun he ovat rinnallani. Enkelit pitävät minut turvassa ja oppaat järkkää apunani arkeni kuntoon. Katsotaan kuinka pitkälle tämä polkuni vielä minut vie... ;) <3

Laitan tähän loppuun teille vielä kuunneltavaksi ja jammailtavaksi huippua musiikkia!!! Nauttikaa <3

Dragonfly Lullaby

Nyt rakkautta RAKKAUTTA rakkautta rakkaat lukijat. Myös kaikille uusille. Sydäntäni lämmittää, että lukijakuntani määrä on kasvanut hienosti ja että varsinkin Ranskassa lukijoiden määrä on kasvanut kovasti!!! Hienoa ja KIITOS!

Rakastakaa, tuntekaa ja luottakaa!!! <3 Enkeleiden pusuja ja ensi kertaan.

Kiss kiss

Hanna Ari

Lapin lumo

Kuvat Aavasaksalta!

"Hengitä syvään sisään ja hitaasti ulos. Syvään sisään ja hitaasti ulos. Laita silmät kiinni ja anna auringon koskettaa kasvojasi. Tunne pieni tuuli poskellasi ja kuuntele luonnon ääniä. Anna hetken viedä ja ole yhtä tämän luonnon kanssa. Kun tunnet olevasi valmis, ole vielä hetki hiljaisuudessa ja aukaise silmäsi. Silmilläsi ahmi tätä kaunista maisemaa ja tunne kiitollisuutta."

Olin miesystäväni kanssa käymässä Aavasaksalla ja vietimme siellä yhdessä pienen hetken luonnon kanssa. Hän pyysi kertomaan, että mitä mie tarkoitan aina, kun sanon, että käyn hiljentymässä luonnon keskellä. Sen sijaan, että kertoisin, totesin, että näytän sen sinulle. Hetki oli aika vakuuttava. Ilma oli täydellinen ja aurinko laski pikkuhiljaa ja luonto näyttäytyi kauniina valoina ja varjojen leikkikenttänä. Kuin aika olisi pysähtynyt ja kaikki metsän henget ja oppaat olisivat ihastelleet kaunista näkymää kanssamme. Ystäväni oli ensiksi hiukan epäileväinen mitä tapahtuu, mutta sitten hänkin ihastui hetkeen ja taisi ymmärtää mitä nyt asialla tarkoitan. Aavasaksalla näkymät muutenkin ovat mielettömän kauniit. Ympäri vuoden. Jos ette ole siellä käyneet, niin ehdottomasti siellä kannattaa piipahtaa!

Olin nyt viikonloppuna näkemässä sukulaisia Pohjoisessa. Vaikka visiitti oli lyhyt, sain hetken pohtia ja kuunnella mitä siellä on meneillään. Tiedän, että sukulaisillani on siellä kykyjä nähdä ja kuulla maailmaa; edesmenneitä ihmisiä, ääniä ja valoja. Joskus heitä itseäänkin jännittää ja ihmetyttää mitä he kokevat ja miettivät ovatko ihan kunnossa. Olisin halunnut jotella heidän kanssaan syvällisemmin, mutta aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Kuitenkin hiukan sivukorvalla kuulostelin, mikä heillä on meininki ja ilokseni sain huomata, että kaikki on hyvin ja asioihin on suhtauduttu huumorilla. Huumori on parasta lääkettä. 

Kuitenkin ensi kerralla haluan ottaa hetken ja jutella heidän kanssaan paremmin. 

Olin iloisesti yllättynyt, kuinka enoni puhui saunatontusta ja toinen kuusen peikosta. Molemmat puhuivat niistä puolivitsillä muun asian yhteydessä, eivätkä he edes tienneet, että heidän puheet herättivät suurta mielenkiintoa minussa. En ollenkaan tiedä, kuinka suuresti oikeasti uskovat saunatonttuihin ja metsän henkiin, mutta he käyttävät puheissaan viittauksia näihin asioihin. Olisi mielenkiintoista joskus jutella ja kysellä, uskovatko oikeasti niiden olemassa oloon vai ovatko ne vain vanhoja perintöjä ja uskomuksia, tarinoita, joita sitten viljelevät puheissaan... Mielenkiintoista, mutta rakastan sitä kuinka siellä ollaan avoimia ja edes vitsin kanssa puhutaan asioista, kun taas täällä Oulussa katsotaan kieroon, jos edes mainitsee saunatontun :D Sukuni on selvästi projekti ja mielenkiintoinen kohde tutustua ja jutella lisää. Jätän sen siis hautumaan seuraavaan kyläily kertaan.

Oma aika. Voiko sitäkään tarpeeksi hehkuttaa. Jotenkin tämä vuosi on ollut sellaista vuoristorataa, ettei aina pää ja järki pysy kasassa. Sitä yrittää miettiä syitä ja seurauksia ja tarkoituksia asioille, mutta joskus vain loppuu voimat ja sitä miettii liikaa ja lopulta löytää itsensä umpikujasta. Joskus on oikein ja oikeasti tarve ottaa pari askelta taaksepäin ja yksinään jutella enkeleille, oppaille, yksisarviselle ja yrittää löytää uusia näkökulmia ja merkkejä etenemiselle elämässä. Hiljentymisessä ja oman tilan ottamisessa ei ole mitään väärää. Joskus lähipiiri ei ymmärrä ja miettivät miksi en vastaa puhelimeen ja ole kokoajan soittamassa. Kun uppoutuu siihen omaan pieneen kuplaan, niin sitä tahtoo olla siinä kuplassa, kunnes on valmis taas uusin voimin ja ajatuksin kohtaamaan arjen ja tulevaisuuden suunnitelmat. Itse tein tätä ja kolme päivää olin ihan omissa maailmoissa. Juttelin enkeleille, kuuntelin ajatuksiani, pohdiskelin tunteitani ja etsin aistit avoimena merkkejä... merkkejä mitä tulisi tehdä. Ja olen ollut siitä kiitollinen ja ylpeä, että tein sen. Vaikka kaikki asiat eivät täysin olekaan auenneet ja ratkenneet, olen kuitenkin päässyt aloittamaan työskentelyn itseni kanssa.

Esimerkiksi, olin eräänä viikonloppuna töissä ja ulkoilessa sain hetken omaa aikaa. Siinä sain tosi vahvan tunteen, että minun pitäisi päästä Lappiin. Tahdon sinne lomalle. Edes pyörähtämään. Aloin siitä hetkestä lähtien suunnittelemaan visiittiä sinne sukulaisteni luokse. Lähtöpäivän lähestyessä, sain yllättävän matkaseuralaisen ja ajatus tuntui hyvältä, joten lähdin miesystäväni kanssa matkaan. Olin varma, että seuralaisellani oli jokin tarkoitus tulla ja päästä mukaan. Ja olinkin oikeassa. Meillä oli todella mahtava ja onnistunut reissu. Opimme paljon toinen toisiltamme ja meillä oli todella hauskaa yhdessä reissatessa. Lapin maisemissa minulla oli hyvä olla, ihana hengittää ja sielu lepäsi. Näin sukulaisia ja nauroin ja juttelin. Se on jotain todella arvokasta <3 Sain tarvitsemani happihypyn Oulun sykkeestä tuonne Lapin rauhaan. Jotenkin tuntuu kuin olisin syntynyt uudestaan. Ehkä tässä on hyvä pohja alkaa miettimään, kuinka alan asioitani järjestämään.

Nyt mietin oliko tällä reissulla ja seuralla suurempaa merkitystä ja miten tästä eteenpäin, mutta annan ajan rauhassa kehittyä ja enkeleiden ohjata. 

En kestä, että olen myös TAAS joutunut työnskentelemään ulkonäköni hyväksymisen kanssa. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta on tapahtunut ulkopuolista viittausta ulkonäkööni, että se on taas painanut päätä rintaa vasten ja sitä on alkanut pohtimaan mitä tehdä. Jouduin kohtaamaan oman rakkauteni tätä lahjaa - kehoani kohtaan. Meni melkein viikko, että sain itseni nostettua kuopasta ylös. Kyllä minä olen kaunis. Olen sinut itseni kanssa. Ihan sama mitä muut sanovat. Heräsin aamusin ja katsoin itseäni peilistä ja totesin, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Tein tätä joka aamu, kunnes löysin sisäisen harmonian taas. Minun elämä, minun kehoni, minun asuinsijani... Kun taas rakastuin itseeni, päätin, että yritän hiukan kohentaa kuntoani ja pudottaa painoakin, mutta silleen, että se tuntuu itsestäni hyvältä ja syyni ovat oikeat. Ei se, että ulkopuolisten puheet sattuvat. Ei se, että joku muu tahtoo minun muuttuvan. Ei se, etten tunne olevani riittävän kaunis. Vaan se tahto, että haluaisin voida saavuttaa parempi olotila ja toteuttaa asioita, joita tahdon kokeilla. Minulla on haaveena hypätä benjihyppy. Nyt en todellakaan uskalla. Naru katkeaa :D Tahtoisin myös käydä patikoimassa erään retken yhdessä kauniissa maassa. Nyt kuntoni ei yksinkertaisesti riittäisi, joten tahdon nostaa kuntoani ja saavuttaa unelmani <3 Tahdon toteuttaa itseäni täysillä. Tämä elämä on lyhyt, joten kun löysin taas rakkauteni ja ihanan harmonian itseeni, uskallan taas toivoa ja vaatia itseltäni enemmän. Tahdon elää unelmiani kohti, en niiden ohi! <3

Oletteko vilkaisseet Anun tämän kuun enkeliviestin? Jos ette, niin nyt ihmeessä katsomaan. Se jos joku luo taas toivoa ja jaksamista arjen keskelle. Laitan sen teille tähän; Enkeliviesti Lokakuu 2016 

Nyt vaan rohkeasti uusia asioita kohti ja elämään tätä kaunista elämää!!! <3

Ja tiedättekö sen tunteen, kun joku laulu saa sinut uppoutumaan unelmiin ja unohtamaan ajantajun ja sitä vain haaveilee. Mie kuulin yhden kappaleen jokin aika sitten radiosta, joka on minulle todella tärkeä ja se sai minut voimaan niin paljon paremmin <3 Ajattelin jakaa sen kappaleen tähän loppuun teidän kanssanne. Toivottavasti se saa teidätkin unelmoimaan asioista, jotka sitten tahdotte toteuttaa. 

Bee Gees

Enkeleiden rakkautta teille kaikille ja muistakaa rakastaa ja elää <3 <3 <3

kiss kiss

Hanna Ari

ILON Valkeat!

Siis ei niin oo todellista, mutta mie pääsin kuin pääsinkin sunnuntaina Ilon Valkeat-messuille. Kiitos kiitos kiitos! <3 Ei löydy sanoja. Kyllä enkelit järjestää. <3
Mahtavuutta oli tavata ja kuunnella luentoja ihmisiltä, joilta voi oppia niin paljon. Jotenkin tuntuu, että minun pää on niin täynnä uutta tietoa, uusia ajatuksia, lämpimiä tunteita ja ihania muistoja!
Uusien ihmisten kohtaaminen on jotakin niin ihanaa. Messuilla tapasin uusia ihmisiä ja oli todella hellyttävää, että he halasivat ja kohtelivat kuin osaa ystäväpiiriään. Olo oli niin tervetullut ja lämmin.

Luennot olivat mahtavia. Kovasti mieleen jäi uusi tuttavuus Virpi Jarvi. Vitsit mikä nainen, joka laulaen otti tilan haltuunsa ja oli rohkea nainen joka puhui asiaa ja räjäytti tajunnan. Ja herätti nimenomaan miettimään omaa elämää ja oman elämän asennetta. Hänen energiat suorastaan aaltoili kohti ja teki vaikutuksen. Kaikki oli niin totta, mitä hän sanoi. Hän eli omassa totuudessa ja sellaisella itsetunnolla, että hän heitti haasteen pyrkiä samaan. Kaikessa en tietenkään voi ja halua olla ihan samaa mieltä, mutta se on minun oma totuus ja minun polkuni. Mutta hänelle hänen valinnat passaa ja se on kasvattanu häntä naisena ja ihmisenä. Arvostan!!! Mielenkiinnolla ja innolla jään odottamaan tulevaa ja kiekuroita, kuinka polkumme yhtenevät jossain kohdin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen nainen, suosittelen ;)

Tapasin myös kovasti odottamani Tuomas Kytömäen. Hän oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, vaikka hassusti luennon aikana vaan pohtiin kuinka Aleksi Salin olisi vanhentunut, jos tekisi paluun. Nuorena kattelin hänen työtään television välityksellä ja nyt kuuntelin innostuneena fiksun ja selvästi varmemman miehen luentoa. Hän puhui asiaa ja arvostan suuresti sitä, mitä kaikkea hän on tehnyt ja tulee varmasti vielä tekemään. Joskus olisi mahtavaa tehdä samanmoisia reissuja maailmalle ja ihan meidän omaan rakkaaseen Lappiin <3 Kuten hänen kuvistaan ja jutustelustaan kävi ilmi, Suomen Lappi todella on jotakin niin taianomaista ja kaunista, että minulla on paljon nähtävää ja opittavaa sieltä. Vaikka olenkin siellä paljon jo nähnyt, elänyt ja kokenut... kyllä minusta tuntuu, että ihan uusia ulottuvuuksia minun pitää sinne lähteä kokemaan ja etsimään. <3 Sen mie vielä teen ja aloitan tänä talvena. Mutta niin palatakseni Kytömäen luentoon, hän kertoi mielenkiintoisia faktoja luonnosta ja villikasveista ja niiden terveydellisistä vaikutuksista. Esimerkiksi sienistä hän kertoi paljon uusia asioita. Se sai minussa kipinän ottaa niistä lisää selvää. Hän myös totesi saman, jota itse olen pohdiskellut ja päätellyt, että luonnosta löytyy ihan varmasti lääke meidän ihmisten sairauksiin. Jos ei ihan kaikkeen niin ainakin 90% sesti. Itse olen rakastanut inkivääriin ja valkosipuliin ja olen sata varma, että ne ovat pitäneet minut terveenä ja flunssattomana, koko sen ajan kun olen niitä käyttänyt. Kytömäki puhui mielenkiintoista asiaa, vaikka hänen ulosanti luennoitsijana ei ollut kaikkein mieleenpainuvinta. Mutta ehdottomasti aihe, jota itsekin aion tutkia ja aion syventyä. Luonnossa se totuus on!

Sitten se hartaasti odotettu Teemu Syrjälä. Kyllä kannatti odottaa. Tykkään niin kovasti hänen tavasta luennoida. Se on elävää, sisältää esimerkkejä, yleisö otetaan mukaan ja asiat kerrotaan tavalla, että ne ymmärtää. Häntä on miellyttävä ja ilo kuunnella, ehkä juuri sen takia, että hän puhuu aidosti omista kokemuksista ja oivalluksista. Ja istuu sanojensa takana. Itsevarmuus, se on ihailtavaa. Hänellä on myös se taito, että hän puhuu asiaa meille arkipäivän asioista, jotka periaatteessa jo tietää, mutta ei ajattele niitä ollenkaan. Hänen ei tarvi lähteä arkipäivän asioista kauemmas ja saa aikaan sellaisia "Ahaa-elämyksiä", että luennon jälkeen miettii, kuinka tyhmä ja jopa sokea sitä on arkipäiville ja arkiaskareille. Hänen teemanaan oli nyt seksuaalisuus. Periaatteessa asiaa, jonka jo tiesin, mutta hän herätti ne eloon ja loi uskoa, että on oikein uskoa omaan totuuteen ja uskoa itseensä seksuaalisena olentona. Seksuaalisuus asuu meissä kaikissa, mutta miten se kenelläkin ilmenee, on oma asiansa, mutta se, että itsellä on hyvä olla ja on nautintoa, se on tärkeintä. Hän myös puhui asioista omilla sanoilla, yrittämättä kierrellä, hienostella ja kaarrella. 

Tämä aihe oli ollut minulla pinnalla jo aikaisemmin ja Teemun luento oli kuin luonteva jatko sille kaikelle. Se koskettaa minua ja olen juuri löytämässä itsestäni uusia piirteitä ja ulottuvuuksia, ja osaan määritellä mitä tarvitsen ja mitä haluan. Siksikin hänen luento osui ja upposi minuun. Ja oli todella hienoa, kun luennon päätteeksi hän tuli halaamaan minua. Hän ei ikinä arvaa, kuinka paljon hän auttoi ja sai miettimään ja vielä oikeasti kunnon hali loppuun. Olin onnellinen. Ja olin vieläkin onnellisempi, kun tiedän, että hänellä menee nyt hyvin ja hän on onnellinen tällä hetkellä elämässään. Siksi onnen jakaminen toisille on aitoa! Kiitos Teemu. 

Asioilla on tapana järjestyä. Kun oikein jotain tahtoo ja pyytää enkeleiltä apua, he kyllä auttavat. Tavalla tai toisella asiat järjestyvät. Luotan niin Suurimman Valon voimaan ja uskon enkeleiden kekseliäisyyteen, että heittäydyn nyt elämässä uuteen haasteeseen ja teen muutoksia. Luotan, että minulle näytetään uusi tie, jota kohti kulkea ja luotan, että löytän polulle, joka on minulle tarkoitettu ja minulle hyväksi. Joka vie minut kohti unelmien elämää <3 En ole nyt heti muuttamassa, kuten aikaisemmin ehdin jo uhota. Minulle selvästi neuvottiin nyt hidastamaan tahtia ja olemaan hetki ja rauhassa nyt odottaa, mitä elämä tuo eteeni. Ehkä se on muutto, mutta juuri nyt minun kuuluu keskittyä tähän hetkeen ja hengähtää. Luotan, että kaikki selkenee minulle kyllä, mutta nyt on vain aika uskaltautua tekemään suuria muutoksia, jotta uudet paremmat asiat pääsevät tulemaan vanhojen tilalle. Tuomas Kytömäki oli löytänyt tälläisen Lao Tzu:n sanoman;

"Jos olet masentunut, elät menneessä.

Jos olet rauhaton, elät tulevaisuudessa.

Jos koet sisäistä rauhaa, elät tässä hetkessä."

Osui ja upposi! Minun pitää selvästikin työstää tätä ja yksinkertaisesti vain luottaa ja uskoa. Elämä kantaa juuri niinkuin on tarkoitettu, kunhan itse vain muistan elää <3

Kytömäki ja Syrjälä molemmat puhuivat luonnon merkityksestä meihin ihmisiin. Itsekin luonnon lapsena en jaksa liikaa muistuttaa, että olkaa ulkona. Hengittäkää puhdasta ilmaa, halatkaa puita, kuunnelkaa lintujen laulua ja tuntekaa vesistöjen puhdistavan ja meditoivan voiman! Se energia ja voimavara jonka luonnosta saa, on vertaansa vailla!!! 

Rakastakaa, uskokaa ja luottakaa. Enkeleiden halauksia. <3 

kiss kiss

Hanna Ari

Kohti unelmia ja sen yli!

Kuvat Koitelinkoskelta

Mie en kestä sitä kuinka minun fiilikset ja tunteet ja olotila vaihtelee 0-100 ihan päivissä! Siis niin suuresti, etten itsekään pysy enään itseni mukana. Enkä osaa yhtään varautua näihin muutoksiin. Yhtenä päivänä leijun pilvissä ja mietin, että kaikki on hyvin, mutta seuraavana päivänä oon sukellusveneessä matkalla pohjaan ja pohdin kuinka kurssin saisi käännettyä. Voin vain kuvitella, kuinka enkeleillä on nyt töitä minun tunteiden ja niistä koituvien tekojen kontrolloinnissa. Joskus olisi niin mahtavaa nautiskella pitempään onnen aalloissa ja kokea hetkellistä helppoutta elämässä, mutta onhan se liikaa pyydetty tässä oppikoulussa. 

Viime viikolla minun silmäni avautuivat ihan uudessa valossa koskien koko minun elämääni. Luulen, että kaikki lähti liikkeelle siitä, kun eräänä iltana miesystäväni kanssa istuimme iltateellä ja juttelimme elämästämme ja hänen uskonnostaan ja näin ollen Allahista. Siinä juttu tuokion tiimellyksessä näin sivusilmälläni enkelipallon liikahtavan ikkunani vieressä. Mietin ja etsin syytä valopallolle ulkoa, mutta siellä oli todella pimeää. Hetkeä myöhemmin näin pallon miesystäväni takana ja tajusin, että minun tulisi kuunnella hänen asiansa tosissani. Niin siitä kehittyi hyvin mielenkiintoinen aihe, josta juttelimme tuntitolkulla pitkälle yöhön. En ainoastaan oppinut uusia kiehtovia asioita muslimeista, opin hänen puheiden kautta pohtimaan myös omaa elämääni. En täysin siinä kohtaan tajunnut mitä se oli, mutta minulle jäi tunne, että jotain tapahtui, vaikka mitään ei tapahtunut. 

Sitten yksi ilta vietin lystiä ystävättäreni kanssa. Hänen kanssaan jutellessaan ei aina edes tarvitse sanoja, vaan hiljaisuus jo tuo ajatuksia ja ymmärrystä pintaan. Hän nosti minulle enkelikortit ja siinä ne kaikki taas oli, kolme korttia täyttä faktaa minun elämäntilanteestani. Esiin nousivat asiat, joita olen pähkäillyt ja pelkuruudesta lakaissut maton alle... mutta jos asioita vain välttelee, ne tulevat aina esille jossain kohin. Ja siinä ne taas oli! Jotenkin minun on käännettävä elämäni kurssia ja mietittävä rohkeasti uusia asioita elämääni ja tärkeimpänä niistä; "SUUNTAA KOHTI UNELMIA". Unelmat eivät ole vitsi. Ne ovat päämäärä ja tavoite, joita olet asettanut tähän elämään ja unelmat ovat muistuttamassa meitä näistä tavoitteista, jotta ne eivät pääsisi maailman myllerryksessä ja elämän polulla unohtumaan. Varsinkin unelmat joita sinulla oli lapsena ja nuoruusiällä, niistä tulisi pitää kiinni, koska silloin ne on tuoreimmillaan mielessä. Toki uusia unelmia ja tavoitteita ilmenee elämän kuluessa, mutta en silloinkaan usko, että ne ovat uusia... et vaan muistanut niitä aikaisemmin. Mutta unelmia kohti pitäisi kurkottaa ja sitä minulle nyt taas painotettiin. Elä hetkessä, mutta kuuntele sydämesi ääntä ja matkaa kohti unelmiasi. Se ilta oli muutenkin merkittävä ja ihmeellinen. Oli täysikuu ja pimeässä metsässä kuulimme ääniä, joiden alkuperää emme vieläkään ymmärrä. Täydenkuun aikaan ihmiset ovat herkkinä ja silloin olisi hyvä miettiä, miksi tietyt tunteet tai asiat nousevat pintaan. Niissä on aina jokin viesti.

Viikonloppuna äitini tuli käymään kylässä. Kävimme koirani kanssa koiranäyttelyssä ja yhdessä syömässä ja kylässä veljeni luona. Meillä oli todella mukavaa yhdessä. Yhdessä vaiheessa purkasin tunteitani äidilleni ja pohdimme elämän asioita. Siinä jutellessa tajusin, etten ole onnellinen. Se iski minuun niin kovasti, että jopa säikähdin, kun pystyin asian myöntämään. Elämässä on liikaa tapahtunut asioita ja olen yrittänyt esittää vahvaa ja pitänyt hymyn kasvoilla, koska enhän voi asioille mitään. Mutta kun äitini kanssa juttelin, tajusin, että onni ei asu kotonani. Kyllä, yritän olla hyvä ihminen ja tunnollinen nainen ja todeta, että olen suomalainen, minulla on ihana uusi koti, parhaat ystävät ja turvallista olla, mutta joskus se ei yksinkertaisesti riitä. Minun sydämessäni ja sielullani on tyhjiö, jota en ole pystynyt täyttämään. 

Tajusin löytäväni itseni tilanteesta, jossa olen tyytynyt turvalliseen hyvään elämään Oulussa. Minulla on työ, josta en pidä, mutta se takaa talouteni nyt. Minulla on iso asunto, jossa elän yksin. Perhe on lähellä, mutta ei minulla ole elämää. Ei sellaista kuin mistä olen haaveillut. Oulu antaa minulle turvapaikan, mutta se ei tarjoa minulle elämää. Vaikka mie rakastan tätä kaupunkia ja olen viihtynyt, mutta oon aina syvällä sisimmässäni tiennyt, etten mie tänne jää. Joten mitä oikein odotan? Eilen mietin koko illan asioita ja elämää, jota minulla Oulussa on ja lopputulema on, että minun rakas ystävättäreni asuu naapurissa, hän ja hänen perheensä ovat minun elämäni yksi valoista. Mie rakastan heitä niin paljon <3 Myöskin minulla on täällä minun Enkelisisaret, he ovat minun rakkaita ystäviä, joita minun tulisi mieletön ikävä, mutta onneksi nykyaikana yhteyden pitäminen on helppoa. Ja aina pääsee kylään <3 Mutta siinäpä se. Veljenikin on muuttamassa pois täältä, joten hänkään ei ole täällä enään pitkään. Ehkä nyt on aika olla rohkea ja ottaa ensimmäisiä askeleita unelmiani kohti. Ei turvallista elämää, vaan elämää joka täyttää minut rakkaudella ja lämmöllä joka päivä ja löydän mieleisen työn, jonne on mukava joka päivä askeltaa. Sain veljeltäni ja hänen avopuolisolta taulun, johon olivat taakse kirjoittaneet, että; "Koti on siellä, missä sydän on!" En voinut ripustaa sitä vielä seinälle ja nyt olen tajunnut miksi en. Minun sydämeni ei ole täällä...

Minun piti kirjoittaa ihan muusta aiheesta, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi, koska olen joutunut käsittelemään ja miettimään, mikä minua vaivaa ja pala palalta olen sen tajunnut. Operaatio on ollut kerrassaan raskas, mutta helpottava. Minulla on taas maailma ihan auki, kun olen uskaltanut myöntää sen ja luottanut tuntemuksiin. Todella mielenkiintoista nähdä miten syksy kuljettaa ja mihin se minua vie. Mutta rakkaudella, silmät auki ja henkioppaitteni johdatuksella lähden kohti uutta. 

Viikonloppuna täällä Oulussa olisi viimein Ilon Valkeat-hyvinvointimessut, joihin minun piti osallistua. Surullisin mielin joudun suunnitelmani perumaan, koska minulle tuli työvuorot, joita en voi vaihtaa. Harmittaa niin kovasti, mutta luotan siihen, että enkelit löytävät minulle vielä aikaa hengata ja jutella samanhenkisien ihmisien kanssa ja auttavat löytämään uusia tuttavuuksia.

Mutta ehdottomasti kaikki jotka sinne pääsette, niin menkää! Se on varmasti mahtava tapahtuma ja tarjoaa kaikkea kivaa kuultavaa ja nähtävää <3

Kuka minä olen? Siinäpä vasta kysymys, mutta kaikella rakkaudella aion lähteä ottamaan siitä selvää. Pala palalta mietin nyt tämän kuun erilaisia mahdollisuuksia, että mitä tekisin seuraavaksi. 

Minulla on tunne, että tahtoisin kertoa teille jotain, mutta en oikein osaa pukea sitä sanoiksi. Mutta pointtina on, että olkaa rohkeita ja kysykää itseltänne oletteko te onnellisia?!? Tai oletteko nyt tekemässä unelmienne eteen jotain, joka vie lähemmäksi unelmianne? Jos vastaus oli molempiin EI, tehkää asialle jotain!!! Elämä on kaunista ja täynnä mahdollisuuksia <3 Tartutaan niihin!!! Eletään täysillä, eikä lasikuvussa!!! Vaikka se olisi vaikeaa, niin pienikin askel on askel, ja kun niitä vähitellen ottaa useampia... matka kohti unelmia on jo hyvässä vauhdissa.

Elämä ottaa meitä kädestä,

kun me otamme elämää kädestä.

Mitä lujemmin me otamme,

sitä lujemmin se ottaa.

Mitä kauemmas me kuljemme,

sitä kauemmas se vie,

ja pyytää meitä viemään vielä kauemmas.

Mitä lähemmäs toisiamme kuljemme,

sitä lujemmin pitelemme elämää kädestä.

Mitä kauemmaksi kuljemme,

sitä lähemmäksi tulemme

elämää joka pitää meitä kädestä.

-Tommy Tabermann-

Enkeleiden pusuja ja elämän iloa <3

xoxo

Hanna Ari

Matkalla minuuteen ja iloon!!!

Nyt se on tapahtunut! Minulla on tatuointi. Tämä kuu on ollut muutosten ja itsensä voittamisen kuukausi! Olympialaiset oli ja meni. Katsoin, kun ihmiset tekivät tuloksia, yrittivät ja jotku onnistuivat todella hyvin. Toisilla ei mennyt ihan niinkuin piti, mutta he elivät tunteella ja yrittivät parhaansa ja totesivat, että jossain on vielä oppimisen paikka. Ne ihmiset näyttivät hyviltä, mutta luulen, että heidän salaisuus oli tahdonvoima. Se huokui ja näkyi heissä. Siitä innostuneena otin itseäni niskasta kiinni ja tilasin ajan, joka lopulta oli nopeammin kuin osasin aavistaa. Mutta lopputulos oli, että menin kohti unelmaa ja sain käteeni kuvan, josta olen todella ylpeä ja joka on juurikin minun näköinen. Olen voittanut itseni. Hiukan pelonsekaisin tuntein olen kertonut tatuoinnistani ihmisille ja vanhemmat, joita pelkäsin eniten ovat yllättäneet minut todella suuresti. Äitini suorastaan rakasti sitä ja isukki ei kehunut, mutta ei moittinutkaan. Totesi vain, että hääpuvussa pitää varmaan olla pitkät hihat ja naurahti silleen somasti. Eli vanhemmille tuli täysi kymppi suhtautumisen suhteen. :D Kaikki kaverit eivät ole olleet niin avoinmielisiä, olen kuullut vaikka ja mitä. Mutta osa ystävistäni ovat olleet todella kannustavia ja lämmittäneet sydäntäni kovasti <3 Reaktioita on ollut useita ja ihmisillä on oikeutensa mielipiteeseen. Mutta huomasin, että jotku alkoivat haukkua minun luonnettani, elämäntilannettani ja jopa saivat minut kuulostamaan eksyneeltä teinitytöltä ja jotku juorut ovat pohtineet minun ryhmäytymistä johonkin jengiin... sellaiset menee liian pitkälle. Naurahtaen olen asiat ottanut vastaan, mutta tämä kertoo vain siitä, että kaikki eivät uskalla kohdata uutta minääni ja uudenlaista otetta elämään ja itseeni. Onko kyse siitä, että he eivät tykkää siitä mitä teen VAI pelottaako heitä, että minä uskallan muuttua ja mennä eteenpäin ja he eivät? Sitä olen nyt miettinyt. Olen myös huvikseni miettinyt, että millaiseenhan "jengiin" kuuluu delfiini??? :D Sitä sopii vain arvailla... ;)

Lapijoen silta!

Toisten ihmisten tuomitseminen! Se ärsyttää minua nyt ihan suunnattomasti! En ymmärrä mistä kumpuaa ajatus, että on lupa arvostella toista ihmistä, jos ei ole haluakaan tietää/tutustua toiseen ihmiseen ja hänen tarinaansa. Ensivaikutelma on tärkeä, kyllä! Se on harvoin väärässä, varsinkin jos on tunne itsepuolustuksesta. Jos tapaat henkilön ja sinusta tuntuu, että haluat eroon hänestä tai hän ei vaikuta turvalliselta. Silloin on paras ottaa jalat alle ja poistua takavasemmalle mahdollisimman pian. Voit välttyä monenmoiselta ikävältä tilanteelta. Luultavasti suojelusenkelisi yrittää neuvoa, että nyt pitää mennä. Luottakaa siihen vaistoon, mutta jos henkilö vain ärsyttää, ulkonäkö ei miellytä tai joku on tehnyt jotain radikaalia; lävistyksiä, pukeutuminen, tatuointeja, tukkamalli yms... Onko tällöin oikeutta mennä arvostelemaan häntä? Tuomita ja kattoa oudoksuen? Se on jännä miten ylistämme ja puhumme hyvää ihmisistä, jotka miellyttävät meitä jotenkin. Hankki tukkamallin josta itsekin tykkäät tai käyttää sen tyylisiä vaatteita jotka löytyy myös omasta vaatekaapista. Hankkii ammatin josta haaveilemme myös omalle lapsellemme tai on hankkinut kulmakorun, joka on ollut toiveena joskus itsekin hankkia. Olen joskus sortunut ihan samaan. Olen mielessäni todennut ihmisen jopa epämukavaksi, jos se on ärsyttänyt pukeutumistavallaan tai on ollut liian tatuoitu. Onneksi olen päässyt sen yli ja paras opetus on, kun menee ja juttelee ja ottaa kontaktia näiden ihmisten kanssa. Hyvänä esimerkkinä oli, kun ystävättäreni halusi lävistyksen nenäänsä ja menimme erääseen liikkeeseen varamaan hänelle aikaa. Vastaan tuli mies, joka oli tatuoitu kauttaaltaan ja lävistyksiä oli kasvot täynnä. Parta oli pitkä ja varsinkin melkein peppuun asti ulottuvat hiukset. Aika varattiin ja totesin ystävälleni, kun lähdimme pois, että hän oli hiukan pelottava ja en ehkä kovin pitänyt henkilöstä, mutta ystäväni kertoi, että piti hänen silmistä. Kun saapui päivä ja menimme lävistystä ottamaan, sama mies oli siellä ja voi, että kuinka väärässä olinkaan hänestä. Ulkonäkö taas petti. Hän vaikutti lepposelta nallekarhulta ja oli todella rentoa ja mukavaa juttuseuraa. Siellä ihan viihtyi ja ystävättäreni sai ammattitaidolla laitetun lävistyksen. Kun otin asiakseni katsoa hänen silmiinsä, näin saman kuin ystävättäreni jo ensimmäisenä päivänä. Ne olivat kauniit ja lempeät ja kovan ulkonäön takaa välillä näkynyt hymy osoitti, että mies oli kultaa. Sorruin pitkästä aikaan siihen, että annoin ulkonäön sanella, millainen henkilö on kyseessä, mutta todellisuudessa hän oli taiteellinen sielu, joka on valinnut kovan ammatin ja on löytänyt kehonkoristamisesta sen oman juttunsa ja mikä ihme minä olin sitä arvostelemaan. Olen kiitollinen, että sain tilaisuuden tutustua häneen hiukan paremmin, eikä tunne jäänyt vain ajanvaraukseen. Enkelit antoivat minulle taas oppikoulun. Tutustu ihmiseen ja hänen tarinaansa, älä ulkonäköön ja omiin tuntemuksiin! Kiitos kiitos kiitos!!!!

Tavallaan olen nyt itse samassa tilanteessa ja olemme erään ystävättäreni kanssa joutuneet kohtaamaan ihmisten katseet, ilmeet ja tuntemukset. Minä tatuointini ja ystäväni leikattua pitkät hiukset siileksi. Hänellä oli omat syynsä hiusten leikkaamiseen, mutta ihmiset leimasivat hänet syöpäpotilaaksi, hulluksi, ajattelemattomaksi ja vaikka ja mitä, mutta hän kantoi valintansa ylpeästi ja kävi omaa oppikouluaan itseensä läpi muiden mielipiteistä piittaamatta. Ja kun hänen itsetuntonsa nousi ja rakkaudellinen tunne itseään kohtaan, hän alkoi saada hyvinkin miellyttäviä katseita ja huomiota varsinkin miehiltä, mutta myös muilta naisilta. Naisen kauneus ei ole hiuksissa ja ulkonäössä vaan siinä kuinka rakastat itseäsi ja kannat itsesi ylpeydellä <3 Iso oppikoulu!!!!
Sama itseni kanssa. Olen käynyt suuren koulun hyväksyessäni itseni sellaisena kuin olen ja olen uskaltautunut tavoittelemaan omia unelmiani muista piittaamatta. Se on kantanut hedelmää ja luonut tervettä itserakkautta ja olen myös huomannut, että olen saanut osakseni paljon ihailua ja miehiltä paljon huomiota, vaikka en olekaan trendien mukana liikkuva kiiltokuva nainen timmillä vartalolla, jollainen joskus tahdoin olla. Mutta taas ulkonäkö ei tee naista, vaan se kuinka itse koet itsesi ja miten tuot sen muille esille. Rakkaus itseä ja muita kohtaan on kaunista <3 Olkaamme siis kaikki ylpeitä siitä mitä olemme ja rakastetaan itseämme. Muiden mielipiteet tulee ja menee, mutta illalla nukahdat itsesi kanssa ja aamulla heräät itsesi kanssa uuteen kauniiseen päivään!!!

Viime viikonloppuna olin pienellä reissulla serkkuperheeni luona Eurajoella! Tämä viikonloppu oli kaunis muistutus siitä, kuinka mahtava perhe minulla on ympärilläni. Kiitos äitin ja isukin, heidän luomalle pohjalle on helppoa ja kaunista rakentaa uutta ja veljieni kanssa saamme perinteitä joista pitää kiinni. Matkustin veljeni ja hänen avopuolison kanssa sinne ja automatkalla muistelimme, kuinka aikaisemmin matkustimme Raumalle enoni luokse kesäisin. Se oli aina kesän kohokohtia. Nyt olemme kasvaneet aikuisiksi ja edelleen kaikki innolla tahtovat sukuloimaan sinne ja nykyään tuomme omia puolisoita mukanamme. Porukka vain kasvaa. Pieni muutos on vain siinä, että ajan saatossa enoni paikka ei ole enään se kokoontumispaikka, vaan perheen vanhimman pojan kaunis maatila ihan siinä lähellä Raumaa. Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, hän on serkuksista meille se läheisin ja hänen perheestään on tullut meille erittäin tärkeä. Enoni on muuttanut ja jo jonkin vuoden serkkuni paikasta on tullut kyläilypaikka, jonne kaikki kokoontuu. Näin perinne jatkuu ja toinen sukupolvi on ottanut vallan!!! Oli kaunista, että enoni myös puolisoineen kävi siellä meidän kanssa aikaa viettämässä. Sama vanha jengi koossa taas. Herkkää ja kaunista tässä reissussa oli se, että kävimme viimeisen kerran poimimassa omenia ja hyvästelemässä enoni talon. Siellä on ihania ja tärkeitä muistoja luotu ja tehty perustaa hyvälle sukulaissuhteelle ja kaikki se on kantanut hedelmää. Viimeisen kerran äitini kanssa lähdimme sieltä pihasta ja muistelimme kaikkia asioita ja tapahtumia siellä ja enoni aukaisi meille portit viimeisen kerran. Näin on saatu eräs aikakausi taas päätökseen, mutta kuten äitini totesi, nyt aletaan luomaan uusia muistoja! <3 Ehdottomasti! Olemme kiitollisia, että serkkuni jatkaa enoni jalanjäljissä ja antaa meille perheineen aina sydämellisen vastaanoton omaan kotiinsa. Näin se elämä menee eteenpäin!!!

Reissun aikana kävin näkemässä Lapijoen siltaa, joka on valmistunut vuonna 1883! Se oli vaikuttava ja kaunis näky. Siellä oikein tunsi historian. Käykää ihmeessä katsomassa sitä, jos lähistöllä olette ja harmi, että syksy on jo näin pitkällä, mutta jos, ette ole ennen vanhaa Raumaa nähneet, niin ensikesän suunnitelmiin voisi kuulua visiitti sinne. On se niin kaunista seutua :)

Auringon lasku Vaasan lähistöllä.

Ja syksy tuo tullessaan ainakin yhden mahtavan tapahtuman Ouluun, nimittäin ILON Valkeat Hyvinvointimessut. Jos suinkin on mahdollista, niin tulkaa ihmeessä mukaan 24.-25.9.2016. Luvassa on taas kaikkea hienoa ja varsinkin luentoja odotan innolla! Tämä on viikonloppu, jonka tahdon omistaa itselleni ja muille samanhenkisille ihmisille ja ammoa oppia ja uutta tietoa ja rakkautta!!! Tämä on minun viikonloppuni ja toivottavasti mahdollisimman moni tulisi mukaan katsomaan meininkiä. Tällä kertaa taidan odottaa eniten Teemu Syrjälän ajatuksia ja luentoa, mutta Tuomas Kytömäki on minulle uusi tuttavuus näissä piireissä, joten mielenkiinnolla odotan myös hänen ajatuksiaan. Kaikki vaan joukolla mukaan. Laitan linkin tähän perään ;)

http://www.ilonvalkeat.info/

Syksy on saapunut kohisten. Nyt suuresti rakkautta kaikkiin koteihin ja kynttilöiden valoa ja elämäniloa!!! Ota hetki ja kuuntele tämä kappale ja löydä sisäinen voimasi ja rakasta <3

MFTP - Manifesto

Kaunista syksyä ja enkeleiden valoa <3 

xoxo

Hanna Ari