Jokaisella meistä on historia ja tulevaisuus. Millaisia ne ovat - osa meistä ei tiedä niistä mitään ja osa meistä saa pieniä vihjeenpoikasia erilaisin keinoin Valonauttajien kautta. Onko sinulla ollut tunne, että jotkut kadut vaikuttavat tutulta, vaikka et olisi koskaan aikaisemmin niissä käynyt? Tai opit helposti jonkun vieraan kielen ja omaksut sen todella nopeaa? Tai sinulla on ihmeellisiä pelkoja joitakin asioita kohtaan, mille et oikein itsekään tiedä selitystä? Tai tapaat jonkun uuden henkiön ja juttu hänen kanssaan luistaa niin hyvin, kuin olisitte aina olleet ystäviä? Nämä kaikki asiat voivat liittyä historiaasi ja kaikille tuntemuksille on varmasti jokin selitys historian salaisessa maailmassa.
Entä sitten, oletko koskaan huomannut tuntevasi vetoa uudenlaisiin ihmisiin ja kulttuuriin? Miellyttääkö jollain oudolla tavalla jotkut oudot maisemat, joissa ehdottomasti tahtoisit käymään? Onko joskus sellainen tunne, ettet kuulu nykyiseen paikkaasi ja ajatus muutosta houkuttelisi? Kiinnostutko jostain uudesta harrastuksesta vaikka et olisi ikinä kuvitellut aloittavasi moista? Tai löydätkö itsestäsi yllättäviä kykyjä, joita et uskonut omaavasi? Nämä voivat olla viitteitä siitä, mitä tulevaisuudessasi tulee tapahtumaan. Ei ehkä ihan lähitulevaisuudessa, mutta ne voivat olla pieniä avaimia kohti uudenlaisia polkuja ja tulevaisuuden kuvioita.
Minä olen tutustunut omaan historiaani ja löytänyt pieniä tulevaisuuden ovien avaimia henkioppaitteni kautta. Minulla on kolme henkiopasta, jotka tiedän ja heistäkin kaksi kulkee parina ympärilläni. He ovat eskimo tyttö ja jääkarhu. Kolmas henkioppaani on vanhempi hurmaava afrikkalainen mies. Selkeästi on viestitelty, että eskimo tytöllä ja jääkarhulla on hirmusti tietoa minun menneisyydestäni ja afrikkalainen mies puskee minua kovasti etiäpäin. Minulla ei ole heille nimiä, koska kutsun heitä aina eskimoksi, jääkarhuksi ja vanhaksi afrikkalaiseksi mieheksi.
Muistan, kun sain "varmuuden" siitä, että henkioppaanani on eskimo tyttö ja jääkarhu. Olin Aurinkohoitolan järjestämällä kurssilla ja siellä ihana Kirsi vahvisti, jo tietämäni asian, että tämä parivaljakko kulkee mukanani. Se tunne oli niin voimakas ja herkkä. Tiesin silloin, että en ole hullu. En sanonut hälle mitään etukäteen ja silti hän kirjoitti minulle ylös samat asiat, kuin mitä itse jo tiesin. Olenkin aina tuntenut ihmeellistä kiintymystä jääkarhuihin ja kylmiin olosuhteisiin. Juteltuani henkioppaitteni kanssa asioihin on tullut niin paljon järkeä.
Muistan kun kerran juttelin ystäväni kanssa ja puhuimme siitä, mikä on omasta mielestä kaikkein kaunein maisema, mitä voi kuvitella. Inhoan itse kylmää todella paljon, mutta kun laitan silmät kiinni ja mietin sitä kauneinta maisemaa, sanoin ystävälleni, että se on sellainen merimaisema, jossa on jäävuoria ja kirkas veden pinta, johon piirtyy jäävuoren peilikuva. On kirkasta, mutta taivas on tummanpuhuva, jossa on miljoonittain kauniita tähtiä ja jopa revontulen värit. Ja voi ihan kuvitella kuinka siellä on hiljaista ja todella kylmä, mutta niin maagisen kaunista, että se lumoaa katsojan. Olen ihan varma, että olen joskus katsellut sellaista maisemaa ja se on juurtunut syvälle sydämeen, ettei se näky ja tunne koskaan lähde pois.
Juttua riittäisi todella paljon, mutta yritän pitää asiat lyhyenä ja ytimekkäänä :D Luulen, että olen asunut kauan kylmillä seuduilla ja tämä elämä on se elämä, jolloin lähden kohti lämpimämpiä maisemia. Kroppani on alkanut sotimaan kylmää vastaan. En ole varmaan uskonut muutosta hyvällä, niin nyt on otettu rankemmat keinot esiin. Tässä kohtaan minun afrikkalainen henkioppaani astuu kuvioihin mukaan. Muistan, kun tapasin tämän ihanan vanhemman miehen ensimmäisen kerran. Asuin vielä vanhempieni luona ja olin menossa nukkumaan. Muistan huomanneeni oudon ja hyvin vahvan tuoksun. Mietin ensiksi, että kukahan tuttu olisi kyseessä, mutta en hoksannut ketään. En tiedä olinko nukahtanut vai edelleen hereillä, mutta aamulla kun heräsin, muistin käyneeni pitkän juttutuokion läpi vanhan afrikkalaisen miehen kanssa, joka istui sänkyni reunalle ja sanoi, että "rakas lapsi, minusta tuntuu, että meidän on aika jutella" ja siitä se sitten lähti. Hän on vanhempi mies, varmaan 60-70 ikävuoden tienoilla, harmaat lyhyet kiehkura hiukset. Hän tykkää käyttää lippalakkia. Hänellä on t-paita, jossa on vihreää ja punaiset shortsit ja sandaalit. Ja ihan mieletön huumorintaju. Olen kokenut ihan todella loistavia huumoripläjäyksiä käytännön piloin hänen kanssaan, että en ikinä vaihtaisi hetkeäkään pois. Aamulla herättyäni pohtiin juttutuokion kulkua ja mietin, että mitä ihmettä tapahtui. Kunnes ajan kanssa olen tajunnut, että hän on henkiopas, joka rohkaisee ja valmentaa minua tulevaa varten.
Henkioppaani kautta olen ymmärtänyt miksi rakastan Morgan Freemania niin paljon. Hänessä on niin paljon samaa kuin henkioppaassani, mutta en ole tiennyt sitä, ennenkuin tapasin oppaani. Se on jännä, miten jostakin henkilöstä tykkää ihan mielettömästi ja hän tuntuu läheiseltä, vaikka siinä ei olisi juuri järkeä. Sitten siihen löytyy selitys ja rakastut ihmiseen vieläkin enemmän. Näin minulla on käynyt Morgan Freemanin kanssa.
Muistan eräänkin kerran, olin poikaystäväni luona Kuopiossa. Odotin aikaa sappikivien poistoon ja minulla oli erilainen ruokavalio silloin, jotta kiputilat pysyivät poissa. Poikaystäväni kokkasi ruokaa ja minulla oli omat ruoat, koska hänen kokkaamiset eivät sopineet minulle silloin, mutta se tuoksu oli mitä mainioin. Istuin sängyllä hänen yksiössään ja tuoksuttelin mausteiden aromeja huoneessa, kunnes yht'äkkiä afrikkalainen henkioppaani istui vieressäni ja sanoi, että "kahden viikon päästä pääset leikkaukseen". Sitten hän katsoi minua hymyillen ja katosi. Olin odottanut leikkausaikaa jo reilut pari kuukautta ja muistan kuinka sanoin poikakaverilleni, että minulla on tunne, että parin viikon päästä minut leikataan. Hän kysyi, että miksi niin luulen ja sanoin, että minulle tavallaan kerrottiin juuri, että parin viikon päästä. Muistan kuinka hän naurahti minulle. Kun saavuin Kuopiosta kotiin, kolmen päivän päästä sain kirjeen, että leikkaus aikani on seuraavalla viikolla.
Tapahtumia ja hauskoja asioita on vaikka millä mitalla ja kerron niistä aina sopivin ajankohdin lisää :) Henkioppaiden kanssa olen aktiivisesti tekemisissä ja toivon, että tekin pidätte aistit avoinna, tuntemukset ja toiveet merkkeinä, että teitä halutaan opastaan Valosta käsin. Me emme ole yksin ja elämästä tulee niin rikasta, kun vain päästämme omat Valo-oppaamme osaksi arkeamme <3
Nyt kello on jo paljon. Pakko lähteä katsomaan, mitä unimaailma tahtoo minulle tarjota. Rakkautta ja rohkeutta teille ja muistakaa, että elämä on rikkaus. Nauttikaa siitä <3
Seuraavaan kertaan.
Enkelien haleja,
kiss kiss
Hanna Ari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti