Rakkauskirjeitä taivaaseen!

Koskaan ei vain tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Jonain päivänä tuntuu, että missään ei ole järkeä ja on ajanut itsensä kunnolliseen lukkotilaan tai sotkuun elämässä, josta ei vain tunnu olevan ulospääsyä. Ja sitten kuin tyhjästä, jonkin ajan kuluttua tajuaa olevan onnellinen ja hyvässä tilassa. Se miten siihen pääsee ja kuinka paljon siihen on joutunut näkemään vaivaa vaihtelee, mutta pointti on, että aina tilanteista selviää ja parempaa löytyy edestä päin!!! Minun elämänläksy, jota nyt olen käynyt läpi on ollut se, että vaikka tilanne vaikuttaisi kuinka pahalta ja vaikka kuinka kävisi kipeää sydämeen ja tuntuu kuin elämä päättyisi... se on kaikki polkua ja opetusta jonka pitää käydä läpi, jotta pääsee nauttimaan, löytämään ja arvostamaan jotakin parempaa. Kaiken kuuluu tapahtua, kaiken kuuluu käydä läpi ja on minusta itsestäni kiinni, kuinka pahasti jää huonoihin energioihin roikkumaan ja kuinka nopeasti on valmis etsimään asioiden positiivinen puoli, löytää opetus ja jatkamaan etiäpäin. Oikoteitä ei ole, mutta on itsestä kiinni, kuinka kivisiä haluat omat polut olevan kulkea. Totta, joskus tarvitsee apua, mutta siksi enkelit lähettävät oikeat ihmiset elämääsi auttamaan ja on meistä itsestämme kiinni tahdommeko tarttua tarjottuun apuun. Niin julmalta kuin se välillä tuntuukin, KAIKKI ON MEISTÄ ITSESTÄMME KIINNI!

Olen itse tarponut melkoisen suon yli, melkein koko kevätkauden. Välillä on mennyt paremmin ja välillä on meinannut upota, mutta kaikesta olen selvinnyt. Huhtikuu oli pahin kuoppani johon kompastuin, mutta joka ilta rukoilin ja pyysin enkeleitä tueksi ja kerroin, että Luotan! Näyttäkää tietä. Pitkän ja tuskaisen huhtikuun jälkeen koitti toukokuu, joka oli käännekohta kaikelle. Valoa alkoi näkymään tunnelin päässä ja sain auttavan käden, johon sitten päätin tarttua ja se on kannattanut. Nyt menee hyvin <3 Kävin kanavoinnissa tammikuussa ja minulle sanottiin jo silloin, että elämääni tulee toukokuussa ihminen, jonka apuun ja hyvään tahtoon minun tulee turvautua. Ymmärsin sen silloin, että se voisi liittyä jotenkin työkuvioihini ja olin hiukan pettynyt, kun sitä henkilöä ei tullutkaan... kunnes nyt tällä viikolla on ollut aikaa miettiä ja pohtia mennyttä kuuta ja tajusin, että elämääni tuli ihminen, ystäväni joka veti minut suosta ja opasti taas oikealle polulle kulkemaan. En tajunnut sitä aikaisemmin, mutta kun juttelin ystävättäreni kanssa, hän nosti mahdollisen asian esille ja tajusin, että juurikin näin :) Omat ajatukset ja odotukset ajattelivat henkilön liittyvän muihin asioihin, kun taas elämä tapahtui ja tämä henkilö liittyikin henkilökohtaiseen elämääni ja jaksamiseen. Kuinka sokea sitä onkaan välillä ja miten sokeasti sitä joskus omaa elämää elääkään. Siksi meillä on ystäviä, jotka välillä herättävät tähän hetkeen ja näihin kuvioihin. <3 Ystävät ovat taivaan lahja <3

Toukokuun kauneus jatkui kuun puolesta välistä aina viimeiseen päivään asti ja kieltämättä se on heijastanut kauneutta tähän päivään asti. Kun elämä otti taas ohjat käsiinsä, pääsin muuttamaan uuteen asuntoon. Rakastan uutta kotiani <3 Se on juuri sellainen helmi, kuin sen ajattelinkin olevan. Vaikka rakastin edellistä asuntoakin, siihen kuitenkin kantautui liikaa toteutumattomia odotuksia ja unelmia. Se ei enään palvellut minua, niinkuin tahdoin sen palvelevan. Ja olihan se hiukan pieni minulle ja rakkaille koirilleni, sekä uusien unelmien toteuttamiseen. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen siitä melkein kahdesta vuodesta, jotka vietin siellä. Siinä asunnossa kasvoin vahvaksi minuksi, joka tänä päivänä olen <3 Kiitos kiitos kiitos, että enkelit löysitte minulle silloin kodin, jonka tarvitsin. Ja nyt Kiitos tästä kodista, jossa nyt rakennan uutta elämääni <3 Kotini on enkeleiden rakkautta täynnä ja yhteistä harmoniaa pursuava valo-olentojen tanssimaja. Täällä on hyvä olla!

Parhautta oli, kun sain avaimet kämppään, niin veljeni kanssa käytiin luomassa tänne hyvä alusta vaihtamalla energiat uuteen. Kiersimme joka nurkan tuoksujen ja taputusten kera :D Naurettiin, että voi taivas, jos joku nyt yllättäisi meidät, niin olisi siinä ihmettelemistä pitkäksi aikaan :D:D:D Mutta uskon vahvasti, että se toimi, koska täällä on nyt hyvä ja vapaa hengittää ja olla <3 Kiitos rakas veljeni! Uusi onnellinen koti <3

Sitten pääsin lähtemään vajaa viikon reissulle ystäväni luokse pääkaupunkiseudulle ja siellä pääsimme osallistumaan Maailma kylässä festivaaleille. Se jos jokin oli sielunruokaa kerrakseen. Ensi vuonna tahdon taas olla mukana. Monikulttuurisuus on minulla jossain syvällä sydämessä ollut aina yksi elämän tärkeimpiä aiheita ja kokonaisen viikonlopun pääsin nauttimaan erilaisista asioista ympäri maailman; ruokaa, koruja, elämyksiä, tansseja, musiikkia, hymyjä, ihmisiä ja uusia kavereita. Se oli juhlaa se viikonloppu. Hyvinkin suomalaisena kaikki estot häipyivät, kun rummut alkoivat pauhaan ja vahvat laulut kantoi jalat liikkeisiin, pepun heilumaan ja hymyt kasvoille Ghanalaisen ruokateltan edessä!!! Se hetki oli kuin elokuvasta ja sitä vaan sydän rakkautta täynnä katsoi iloisia ihmisiä ja tajusin miettiväni, että tällaista se on varmasti monessa paikassa arkenakin. Meille vain yhtenä viikonloppuna heidän ympärillään. Joskus sitä sitten pohtii, että olen niin väärässä maassa, mutta toisaalta täällä on omat hienot asiat. Eikä kukaan ole sanonut, että minun pitäisi asettua vain yhteen paikkaan. Se saa miettimään asioita. Sen viikonlopun olin onnellinen ystävieni ja uusien ystävien ja ihmisten keskellä! Kiitos heille mahtavasta viikonlopusta <3

Kun lensin takaisin kotiin, hirmuisen pienellä koneella. Muistan, kuinka katsoin pilviä ja miettiin, että olenko nyt lähempänä Jumalaa kuin maassa ollessani. Olenko nyt lähempänä enkeleitä? Voisiko minulla olla kontakti nyt johonkin vahvaan ja ilmoja järisyttävään kokemukseen... mutta ei. He ovat aina yhtä lähellä, aivan sama olenko meressä sukelluksissa vai koneessa pilvien yläpuolella, vain meille matka ja korkeus erot merkitsevät jotain, mutta siksi sitä kutsutaankin elämäksi Maan päällä. Sitten aloin katsella missä ne Halinallet asuvat ja kuvittelin heidän elävän pilvien päällä ja tekevän jekkujaan ja jakavan rakkautta meille Maan asukeille! Kaikkea sitä melkein 30-vuotias suomalainen nainen ajatteleekin pilvien yläpuolella, mutta mitä sitten... Aika kului todella nopeaa ja Luojani kuinka kaunista pilvien yläpuolella olikaan <3 Sen unohtaa aina välillä... Suomi, koko maailma on todella kaunis <3 Kun palasin kotiin, elämä on ollut kiireistä työn, paperiasioiden, muuton ja kaiken sen ylimääräisen vuoksi mitä olen ehtinyt kehitellä, mutta tällä viikolla olen viimein alkanut palata taas tähän hetkeen ja nauttia ajasta. Minulla ei ole kiire minnekään. Kaikki tapahtuu, kun sen aika on ja nyt pitää muistaa nauttia tästä matkasta kohti uusia asioita. Eilen kattelin ensimmäistä kertaa lomakuviani yön myöhäisinä tunteina ja tunsin palavaa tarvetta kirjoittaa tämä blogiteksti. Juon teetä, kuuntelen Nahko Bearia ja odotan, että piirakka valmistuu uunissa. Suitsuke tuoksuu ihanasti piirakan kanssa kilpaa ja rakkaat koirani lämmittävät mytyssä jalkojani. Kaikki on niin hyvin. Tunsin myös palaavaa tarvetta kirjoittaa Enkelipäiväkirjaani rakkauskirjeitä taivaaseen. Nyt kun ehdin taas pysähtyä ja miettiä, olen tajunnut kuinka onnekas olen ja miten hienosti elämään on tullut taas uutta paloa ja olen kokenut kauniita hetkiä ja minulla on maailman paras perhe ja ystävät. Tästä kaikesta kiitos yläkertaan. En olisi yksin jaksanut. Ja kaiken sen raskaan ajan enkelit ja muut Valo-olennot ovat juonineet elämäni uuteen kuosiin ja täyteen uutta rakkautta. En ole muistanut kiittää, joten kirjeet tulivat tarpeeseen <3 Kiitos Kiitos Kiitos!!!

Rakkautta on luottaa huomiseen <3

Kaunista alkanutta kesäkuuta ja kesää. Toivottavasti tulee lämmin kesä ja rakkautta täynnä oleva ajanjakso. Tanssikaa enkeleiden kanssa ja hymyilkää. Elämä on ihanaa, kun sen oikein ymmärtää.

Enkeleiden pusuja ja ensi kertaan!

Kiss kiss

Hanna Ari