Lapin lumo

Kuvat Aavasaksalta!

"Hengitä syvään sisään ja hitaasti ulos. Syvään sisään ja hitaasti ulos. Laita silmät kiinni ja anna auringon koskettaa kasvojasi. Tunne pieni tuuli poskellasi ja kuuntele luonnon ääniä. Anna hetken viedä ja ole yhtä tämän luonnon kanssa. Kun tunnet olevasi valmis, ole vielä hetki hiljaisuudessa ja aukaise silmäsi. Silmilläsi ahmi tätä kaunista maisemaa ja tunne kiitollisuutta."

Olin miesystäväni kanssa käymässä Aavasaksalla ja vietimme siellä yhdessä pienen hetken luonnon kanssa. Hän pyysi kertomaan, että mitä mie tarkoitan aina, kun sanon, että käyn hiljentymässä luonnon keskellä. Sen sijaan, että kertoisin, totesin, että näytän sen sinulle. Hetki oli aika vakuuttava. Ilma oli täydellinen ja aurinko laski pikkuhiljaa ja luonto näyttäytyi kauniina valoina ja varjojen leikkikenttänä. Kuin aika olisi pysähtynyt ja kaikki metsän henget ja oppaat olisivat ihastelleet kaunista näkymää kanssamme. Ystäväni oli ensiksi hiukan epäileväinen mitä tapahtuu, mutta sitten hänkin ihastui hetkeen ja taisi ymmärtää mitä nyt asialla tarkoitan. Aavasaksalla näkymät muutenkin ovat mielettömän kauniit. Ympäri vuoden. Jos ette ole siellä käyneet, niin ehdottomasti siellä kannattaa piipahtaa!

Olin nyt viikonloppuna näkemässä sukulaisia Pohjoisessa. Vaikka visiitti oli lyhyt, sain hetken pohtia ja kuunnella mitä siellä on meneillään. Tiedän, että sukulaisillani on siellä kykyjä nähdä ja kuulla maailmaa; edesmenneitä ihmisiä, ääniä ja valoja. Joskus heitä itseäänkin jännittää ja ihmetyttää mitä he kokevat ja miettivät ovatko ihan kunnossa. Olisin halunnut jotella heidän kanssaan syvällisemmin, mutta aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Kuitenkin hiukan sivukorvalla kuulostelin, mikä heillä on meininki ja ilokseni sain huomata, että kaikki on hyvin ja asioihin on suhtauduttu huumorilla. Huumori on parasta lääkettä. 

Kuitenkin ensi kerralla haluan ottaa hetken ja jutella heidän kanssaan paremmin. 

Olin iloisesti yllättynyt, kuinka enoni puhui saunatontusta ja toinen kuusen peikosta. Molemmat puhuivat niistä puolivitsillä muun asian yhteydessä, eivätkä he edes tienneet, että heidän puheet herättivät suurta mielenkiintoa minussa. En ollenkaan tiedä, kuinka suuresti oikeasti uskovat saunatonttuihin ja metsän henkiin, mutta he käyttävät puheissaan viittauksia näihin asioihin. Olisi mielenkiintoista joskus jutella ja kysellä, uskovatko oikeasti niiden olemassa oloon vai ovatko ne vain vanhoja perintöjä ja uskomuksia, tarinoita, joita sitten viljelevät puheissaan... Mielenkiintoista, mutta rakastan sitä kuinka siellä ollaan avoimia ja edes vitsin kanssa puhutaan asioista, kun taas täällä Oulussa katsotaan kieroon, jos edes mainitsee saunatontun :D Sukuni on selvästi projekti ja mielenkiintoinen kohde tutustua ja jutella lisää. Jätän sen siis hautumaan seuraavaan kyläily kertaan.

Oma aika. Voiko sitäkään tarpeeksi hehkuttaa. Jotenkin tämä vuosi on ollut sellaista vuoristorataa, ettei aina pää ja järki pysy kasassa. Sitä yrittää miettiä syitä ja seurauksia ja tarkoituksia asioille, mutta joskus vain loppuu voimat ja sitä miettii liikaa ja lopulta löytää itsensä umpikujasta. Joskus on oikein ja oikeasti tarve ottaa pari askelta taaksepäin ja yksinään jutella enkeleille, oppaille, yksisarviselle ja yrittää löytää uusia näkökulmia ja merkkejä etenemiselle elämässä. Hiljentymisessä ja oman tilan ottamisessa ei ole mitään väärää. Joskus lähipiiri ei ymmärrä ja miettivät miksi en vastaa puhelimeen ja ole kokoajan soittamassa. Kun uppoutuu siihen omaan pieneen kuplaan, niin sitä tahtoo olla siinä kuplassa, kunnes on valmis taas uusin voimin ja ajatuksin kohtaamaan arjen ja tulevaisuuden suunnitelmat. Itse tein tätä ja kolme päivää olin ihan omissa maailmoissa. Juttelin enkeleille, kuuntelin ajatuksiani, pohdiskelin tunteitani ja etsin aistit avoimena merkkejä... merkkejä mitä tulisi tehdä. Ja olen ollut siitä kiitollinen ja ylpeä, että tein sen. Vaikka kaikki asiat eivät täysin olekaan auenneet ja ratkenneet, olen kuitenkin päässyt aloittamaan työskentelyn itseni kanssa.

Esimerkiksi, olin eräänä viikonloppuna töissä ja ulkoilessa sain hetken omaa aikaa. Siinä sain tosi vahvan tunteen, että minun pitäisi päästä Lappiin. Tahdon sinne lomalle. Edes pyörähtämään. Aloin siitä hetkestä lähtien suunnittelemaan visiittiä sinne sukulaisteni luokse. Lähtöpäivän lähestyessä, sain yllättävän matkaseuralaisen ja ajatus tuntui hyvältä, joten lähdin miesystäväni kanssa matkaan. Olin varma, että seuralaisellani oli jokin tarkoitus tulla ja päästä mukaan. Ja olinkin oikeassa. Meillä oli todella mahtava ja onnistunut reissu. Opimme paljon toinen toisiltamme ja meillä oli todella hauskaa yhdessä reissatessa. Lapin maisemissa minulla oli hyvä olla, ihana hengittää ja sielu lepäsi. Näin sukulaisia ja nauroin ja juttelin. Se on jotain todella arvokasta <3 Sain tarvitsemani happihypyn Oulun sykkeestä tuonne Lapin rauhaan. Jotenkin tuntuu kuin olisin syntynyt uudestaan. Ehkä tässä on hyvä pohja alkaa miettimään, kuinka alan asioitani järjestämään.

Nyt mietin oliko tällä reissulla ja seuralla suurempaa merkitystä ja miten tästä eteenpäin, mutta annan ajan rauhassa kehittyä ja enkeleiden ohjata. 

En kestä, että olen myös TAAS joutunut työnskentelemään ulkonäköni hyväksymisen kanssa. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta on tapahtunut ulkopuolista viittausta ulkonäkööni, että se on taas painanut päätä rintaa vasten ja sitä on alkanut pohtimaan mitä tehdä. Jouduin kohtaamaan oman rakkauteni tätä lahjaa - kehoani kohtaan. Meni melkein viikko, että sain itseni nostettua kuopasta ylös. Kyllä minä olen kaunis. Olen sinut itseni kanssa. Ihan sama mitä muut sanovat. Heräsin aamusin ja katsoin itseäni peilistä ja totesin, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Tein tätä joka aamu, kunnes löysin sisäisen harmonian taas. Minun elämä, minun kehoni, minun asuinsijani... Kun taas rakastuin itseeni, päätin, että yritän hiukan kohentaa kuntoani ja pudottaa painoakin, mutta silleen, että se tuntuu itsestäni hyvältä ja syyni ovat oikeat. Ei se, että ulkopuolisten puheet sattuvat. Ei se, että joku muu tahtoo minun muuttuvan. Ei se, etten tunne olevani riittävän kaunis. Vaan se tahto, että haluaisin voida saavuttaa parempi olotila ja toteuttaa asioita, joita tahdon kokeilla. Minulla on haaveena hypätä benjihyppy. Nyt en todellakaan uskalla. Naru katkeaa :D Tahtoisin myös käydä patikoimassa erään retken yhdessä kauniissa maassa. Nyt kuntoni ei yksinkertaisesti riittäisi, joten tahdon nostaa kuntoani ja saavuttaa unelmani <3 Tahdon toteuttaa itseäni täysillä. Tämä elämä on lyhyt, joten kun löysin taas rakkauteni ja ihanan harmonian itseeni, uskallan taas toivoa ja vaatia itseltäni enemmän. Tahdon elää unelmiani kohti, en niiden ohi! <3

Oletteko vilkaisseet Anun tämän kuun enkeliviestin? Jos ette, niin nyt ihmeessä katsomaan. Se jos joku luo taas toivoa ja jaksamista arjen keskelle. Laitan sen teille tähän; Enkeliviesti Lokakuu 2016 

Nyt vaan rohkeasti uusia asioita kohti ja elämään tätä kaunista elämää!!! <3

Ja tiedättekö sen tunteen, kun joku laulu saa sinut uppoutumaan unelmiin ja unohtamaan ajantajun ja sitä vain haaveilee. Mie kuulin yhden kappaleen jokin aika sitten radiosta, joka on minulle todella tärkeä ja se sai minut voimaan niin paljon paremmin <3 Ajattelin jakaa sen kappaleen tähän loppuun teidän kanssanne. Toivottavasti se saa teidätkin unelmoimaan asioista, jotka sitten tahdotte toteuttaa. 

Bee Gees

Enkeleiden rakkautta teille kaikille ja muistakaa rakastaa ja elää <3 <3 <3

kiss kiss

Hanna Ari