Joskus ennen nukkumaan menoa tulee tunne, että huoneessa on vilinää. Otan puhelimeni ja laitan videokuvauksen päälle. Katson kuinka enkelit, yksisarviset ja henkioppaat lentelevät huoneessani ympäriinsä kauniina valopalloina. Minut täyttää tunne; Luojalle kiitos en ole yksin. Olen turvassa. Minut ympäröi rakkaus. Minut ympäröi Valo!
Elämälle kiitos.
keskiviikko 25. tammikuuta 2017
Unet!
Ihan ensiksi on pakko todeta, että päivät etenevät niin lujaa vauhtia, ettei itsekään perässä pysy. Elämme jo loppukuuta tätä uutta alkanutta 2017 vuotta. Niin sekin vain on lähtenyt käyntiin. TV:n puolelta tänään alkaa kaksi ohjelmaa, joita olen odottanut innolla; ensin 90-luvulla suosikki ohjelmiani oli Gladiaattorit ja tänään alkaa uusinnat. Sekä innostuttaa ja pelottaa, että onko se enään niin hyvä kuin silloin. Mutta pakko ottaa selvää :) Toinen jota olen odottanut on Yökylässä Maria Veitola. Tykkäsin niin kovasti ensimmäisestä kaudesta, joten odotan innolla tätä uutta kautta. Jotenkin niin hirmun rehellinen ohjelma ja sitä tajuaa, kuinka julkisuuden kasvotkin ovat ihmisiä omassa arjessaan. Ja tietenkin jo aikaisemmin alkoi ohjelma Haapasalo ja kaverit. Ville Haapasalo on niin mainio persoona, että monesti oon pohtinut, että olisi mainiota joskus viettää hänen kanssaan aikaa ruokailun ja kahvikupposen äärellä ja vain jutella. Aivan ihana ihminen ja hänen ohjelmiaan olen seurannut jo usean vuoden ajan eikä tämäkään tammikuussa alkanut helmi ole tuottanut pettymystä.
Molemmissa sarjoissa sekä Veitolan että Haapasalon, astutaan pintää syvemmälle ihmisen elämään ja kohdataan ihminen ihmisenä ja heidän saavutuksia kunnioittaen ja katsotaan, kuka ja mikä on saanut nämä ihmiset tekemään niin. Mikä teki heistä heidät?! Minusta se on kaunista ja Suomessa pyrimme nyt siihen, että ymmärrämme ja yritämme kunnioittaa kaikkia. Olemme kaikki Luojan luomia ja meillä on täällä joku tehtävä ja opetamme muita. Yritämme löytää sitä hyvää meistä kaikista. Se on todella kaunis ajatus, kun samaan aikaan lätäkön toisella puolella tapahtui tämä hyvin kuuluisa presidentin vaihdos ja istuva presidentti on nykyään Trump. Olen yrittänyt ajatella, että näin kuuluukin käydä, ei ole sattumia. Mutta hirmun vaikeata lukea uutisotsikoita hänen ihmeellisistä valinnoista ja sopimusten kirjoittamisista. Kuinka hän unhoittaa hyvät käytöstavat vaimoansa kohtaan julkisissa tilaisuuksissa ja mitä kaikkea muuta... Ei hyvää ilman pahaa, niinhän sitä sanotaan. Nyt vain odotamme milloin se kaikki hyvä muutos tapahtuu tai se jokin, miksi isosta TV persoonasta, business miehestä tuli presidentti. Saako kansa sitä mitä he halusivat häntä äänestäessä? Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä vuosi tuo tullessaan. Mutta siis vaikka on vasta 25.päivä tätä vuotta, paljon on jo tapahtunut.
Se miksi Suomelle tämä vuosi on merkittävä, on tietenkin se, että rakas Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Ja sitä juhlistetaan koko vuoden ajan tavalla jos toisella. Tapahtumia varmasti riittää ympäri vuoden. Viime lauantaina ovet aukaisi Kemin Lumilinna. Sielläkin teemana on Suomi 100 vuotta. En ole vielä käynyt katsomassa kuinka kaunista siellä on, mutta tarkoituksena on ensi kuun lopussa siellä mennä käymään. Eli jos teillä on vaan mahdollista, niin käykää katsomassa miltä tämän vuoden Lumilinna näyttää. Se on varmasti hieno. 9.4.2017 asti on aikaa siellä käydä katsomassa, joten kannattaa ehdottomasti. Itse olen päättänyt käydä mahdollisimman monessa eri 100-vuotis tempauksessa mukana, joten saa nähdä mitä kaikkea sitä tuleekaan nähtyä. :)
Mutta nyt itse aiheeseen, joka minulla oli mielessä. UNET! Onko teillä sellaista tiettyä unta, jota te näette aina silloin tällöin, mutta se on aina sama. Ainakin 80% unen kulkua on aina sama. Saattaa olla vuosi tai kaksikin välissä, ettette näe sitä unta, mutta sitten se taas yksi yö ilmestyy teille. Onko teillä sellaista? Minulla on. Ja se ei ole mikään mukava uni, tunnetila on aina yhtä sekava, itkuinen, paniikinomainen ja jopa ällö. Mie näin sen unen taas tässä jokin aika sitten ja olen yrittänyt kovasti kysyä, että miksi. Lyhykäisyydessään unen kulku on se, että elelen ihan normaali arkea mun elämässä, mutta alan tuntea kuinka minun hampaat alkavat liikkua. Yhä useampi hammas alkaa liikkua ja menen paniikkiin siitä, että tippuvatko hampaani jostain syystä. Sitten hampaat alkavat murentua ja kohta suuni on täynnä hammasmurua ja tippuneita hampaita ikenet täynnä koloja. Itkien syljen veren sekaista hammasmurskaa pois suustani ja mulla on unessa tunne, ettei kukaan auta minua. Sitten se loppuu aina kuin yllättäen siihen, että paniikissa syljen suutani tyhjäksi. Ja uni on niin todentuntuinen, että kerran heräsin itkien ja piti kielellä tunnustella, että onko minulla hampaita. Onneksi kuitenkin joka kerta olen herättyäni löytänyt hampaat suustani. Uni on kuitenkin hiukan pelottava ja jännä... Enkä edelleenkään tiedä, miksi näen sitä ja onko jokin asia mitä minun pitäisi ymmärtää. Unikirjoista ei juuri ole ollut apua eikä missään puhuta hammasmurskasta.
Muistan kuinka äitini on kertonut jo vuosia, että hän näkee unta aina silloin tällöin ja se on aina sama. Nyt en ole hetkeen kuullut hänen mainitsevan unesta, mutta olen ollut ihan pikku tyttö, kun äitini on kertonut siitä ensimmäisen kerran. Hänen unessaan hän on katsomassa jotain tosi isoa taloa, joka on hiukan vanhempi talo, mutta se on iso ja siitä löytyy useita huoneita ja siinä on myös iso piha. Ja äiti rakastaa sitä taloa ja miettii unessa, että tulisiko hänen muuttaa sinne. Unessa ollaan mukana myös me lapset. Kauan aikaa hän on luullut, että voittaa vielä joku päivä paljon rahaa ja ostaa kaupungin laidalta maatilaa muistuttavan alueen, jossa on iso talo. Luulen, että hän vieläkin uskoo ja toivoo sitä. Mutta hyvin mielenkiintoista, että hän näkee sitä unta.
Ja nyt en ole ihan varma muistanko tarkkaan, mutta minusta tuntuu, että pikkuveljenikin näkee sellaista unta ja siihen liittyy hampaat... pitääpä kysyä häneltä asiaa uudestaan.
Kuitenkin nämä unet ovat mielenkiintoisia ja ne seuraavat läpi koko elämän. En ole löytänyt vielä kirjallisuutta, joka käsittelisi unia, jotka seuraavat pitkän elinkaaren mukana ja ennenkaikkea että mitä ne tarkoittavat. Minulla kiinnostaa kovasti, miksi hampaani lähtevät. Ja vielä tosi ikävällä tavalla. Onko se muistikuva entisestä elämästä? Onko hampailla joku salainen vihje johonkin? Vai tuleeko niin tapahtumaan? Olisi mukava tietää ja keskustella asiasta jonkun kanssa, jolla olisi ees jonkinlainen hyvä teoria siihen. Jos meidän pitääkin tehdä tai oppia jotain, mutta emme vaan ymmärrä vihjettä. Unet ovat kuitenkin hyvin voimakkaita portteja ja kommunikointi keinoja, joten en vain voi pyyhkäistä asiaa villasella. Toivottavasti jossain vaiheessa tulen ymmärtämään tämän uni mysteerin. Mutta en kuitenkaan toivo näkeväni unta vielä vähään aikaan, koska se on aina yhtä kauheata herätä siitä. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monella ihmisellä on mukanaan tuollainen vuosia kestävä uniseuralainen ja kuinka he ovat asian tulkinneet. Olisi todella mielenkiintoista.
Vielä reilut kaksi viikkoa Minä Olen-Messuihin. En millään malta odottaa. Tulee todella ihana kuu ensi kuusta. Paljon kaikkea kivaa on tiedossa ja ennenkaikkea pien happi hyppy Oulusta tekee terää! Ja loppukuusta vietän pienet synttärikemut ja voih... kaikkea kivaa! Oikein odotan jo innolla <3
Mitä ihaninta loppukuuta teille ja tutkitaan nyt mielenkiinnolla mitä maailmassa tapahtuu ja mitä meidän omissa elämissämme tapahtuu <3 <3 <3
Kiireisen alkukuun keskellä on hvyä muistaa kuitenkin levätä ja ottaa aikaa itselle ja vaikka meditoida tai joogata <3 Tässä teille juuri täydellistä musiikkia omaan ihanaan aikaan!
Omaan hetkeen! Nauttikaa <3 Olette rakkaita. Enkeleiden pusuja ja kauniita ajatuksia! Muistakaa rakastaa, se on kantava voima.
Kiss kiss
Hanna Ari
Tunnisteet:
gladiaattorit,
haapasalo,
ihmiset,
minäolenmessut,
musiikki,
omaaika,
suomi100,
tv-ohjelmat,
uni,
veitola,
vuosi2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti