"SPRITUS! Se nimi tuli minulle niin selkeästi. Se tuntuu oikealta." Avaan silmät ja katson ystävättäreni lempeitä silmiä. Sain yhteistyöllämme juuri tietää oman yksisarviseni nimen. Tämän kauniin ja vahvan valo-olennon nimen, jonka läsnäolon usein tunnen aamuisin teetä juodessani. Mikä mahtava fiilis siitä tulikaan.
Tuosta hetkestä on nyt yksitoista tuntia. Aikaisemmin tänään päätin, että alan jakamaan minun totuuttani ja minun ajatuksiani, jotta yksikään, joka on löytänyt saman polun kuin minä, tietää, ettei ole yksin. Ei ole helppoa sanoa ääneen, että uskon Korkeimpaan Valoon, jota myöskin Jumalaksi kutsutaan. Uskon Valon polkuun; Mestareihin, Arkkienkeleihin, Suojelusenkeleihin, Yksisarvisiin, Henkioppaisiin, Henkiin, Keijuihin, Tonttuihin, Voimaeläimiin, Sieluneläimiin, Äiti Maahan ja Astrologiaan. En pysty määrittelemään itseäni mihinkään lokeroon, mutta minulle riittää tunne, että minun on hyvä olla.
Siitä on nyt pari vuotta, kun löysin Enkelit elämääni. Se oli suurien sattumusten sarja. Olen aina pohtinut asioita. Onko olemassa jotain suurempaa kuin me? Voiko olla, että suurin osa maailmasta uskoo Jumalaan, jota ei olekaan olemassa? Voisiko suurin osa planeettamme ihmisistä olla näin pahasti väärässä? Aina minua on mietityttänyt, että voiko tässä asiassa olla savua ilman tulta?!? Rakkaan ystäväni kanssa uskaltauduin avaamaan mieltäni ja hyppäämään kohti tuntematonta ja seurata sydäntä. Lopulta löysimme itsemme Enkeli-illasta, silmät kiinni makaamassa kylmällä lattialla viltin alla ottamassa yhteyttä omaan suojelusenkeliin. Alkuvaikeuksien jälkeen se oli kuin yhtä suurta satua, kaunista tarinaa kohdata oma suojelusenkelini. Oli niin kirkasta ja kaiken sen kirkkauden keskellä näin miehekkäät piirteet ja kasvot, jotka hymyillen tervehti minua ja sanoi pitävänsä minusta huolta. "Olen ajatuksen päässä." hän sanoi minulle ja kertoi nimekseen Hercules. Vaikka varpaat oli jäässä ja sormia paleli, sydän täyttyi suurella rakkaudella ja tunsin kuinka pakostakin hymyilin. Kun lopulta aukaisin silmäni ja kokoonnuin muiden kanssa rinkiin kertomaan fiiliksiä, tiesin, että asiat olivat muuttuneet ja elämäni löysi uuden suunnan.
Olen ollut onnekas, että minulla on pikkuveli ja ystäviä, joiden kanssa jakaa näitä asioita ja olen löytänyt ihmisiä, jotka uskovat samaan totuuteen. Olen ollut onnekas, että minulla on elämässäni mies, joka kannustaa minua, vaikka ei täysin ymmärräkään kaikkea. Meitä yhdistää Jumala ja se on tärkeintä. Koko lähipiirilleni en ole voinut olla täysin avoin. Ehkä olen hiukan pelännyt. Tavallinen suomalainen perhe, tietäähän sen, ei ole helppoa olla erilainen. Olen kuitenkin pehmeästi hiljalleen tuonut asioita esille, että Enkelit kuuluvat elämääni. Hiljaa hyvää tulee. Olen todella onnekas, että minulla on niin loistava perhe, että voin luottaa heihin aina. Oli tilanne mikä hyvänsä. Enemmän olen ollut huolissani ystävieni reaktioista. Kaikki eivät ymmärrä. Mutta luotan siihen, että ketkä oikeasti ovat ystäviäni, hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen. Olen pikkuhiljaa oven raosta päästänyt pieniä palasia ilmaan. Joillekin ystäville on kestänyt heitellä palasia tiheämmin, jotku tarvitsevat enemmän aikaa...
Olen kiitollinen tästä ideasta alkaa kirjoittaa blogia. Yksisarviseni ja Arkkienkeli Metatron puskivat minua tänään ottamaan tämän askeleen. Hyvä niin. Sain vuoden alussa kuulla, että yksi minun elämäntehtävistä on olla Valona muille. Näin voin hyvin toteuttaa sitä. Olla läsnä lukijoilleni ja olla avoin. Tämä on yksi kanava toteuttaa tehtävääni. Odotan innolla mitä muuta tulevaisuudessa keksin.
Minulle Valoa tuovat Deepthi ja Anu Shi Asta. Kaksi todella kaunista naista, joiden hymy ja rakkaus on niin valloittavaa. Mutta heistä myöhemmin lisää...
Ensi kertaan :)
Valoa ja Enkelten rakkautta <3
Kiss kiss,
Hanna Ari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti