Minun kuviini alkoi ilmestymään vihreä valopallo, jonka sisällä on kuin salmiakkikuvio. Se on todella vahva ja hyvin energinen. Siitä saa voimaa joka kerta, kun katson sitä. Aloin pohtimaan mikä ihme tämä vihreä pallo on. Kuka kulkee rinnallani? Näytin kuvani ystävälleni, mutta hän ei osannut auttaa. Sitten lähetin kuvat henkilölle, joka piti Enkeli-illan, jossa olin ensimmäisen kerran mukana. Hän ei osannut auttaa muuten kuin, että minun tulisi kysyä kuka tämä on ja luottaa omaan tuntemukseeni. Hyvin epävarmana omista taidoistani, aloin pohtia kuka olisi paras auttamaan edes hiukan. Minua kiinnosti ihan liikaa kuka vierelläni kulkee. Yritin etsiä netistä monenlaisin hakusanoin suomeksi ja englanniksi, josko sieltä löytyisi apua. Vastaan tuli useita erilaisia Enkeli- ja valopalloja, mutta ei yhtään samanlaista kuin itselläni oli. Sitten eräänä päivänä ystäväni antoi minulle lainaan Diana Cooperin kirjoittaman Enkelipallot-kirjan ja sitä lukiessani mietin, voisinko kirjoittaa ja kysyä itse Cooperilta. Ja niinhän minä tein. Etsin muutaman valopallon liitteeksi sähköpostiin mukaan ja jäin odottamaan vastausta.
Vastausta ehdin odotella pari viikkoa kunnes viimein löysin sähköpostistani vastausviestin Cooperilta. En ollut uskoa silmiäni. Viestiini oli vastattu. Hän kertoi, kuten odottaa saattoi, että olen itse paras tietäjä tässä asiassa ja rohkeasti minun tulisi luottaa siihen mitä tunnen. Sitten hän kirjoitti, että uskoo sen vahvasti liittyvän luontoon ja Äiti Maan energiaan. Kuvio pallon sisällä kertoo siitä, että tämä valon olento on aktiivisessa tilassa ja liikkeessä, jolla on hyvin vahvat energiat. Hän myös pohti, että kyseessä voisi olla keiju. Hän sanoi, että minulla on varmasti hyvin vahvat yhteydet luonnon kanssa ja tämä vihreänä pallona ilmestyvä valo-olento haluaa kertoa minulle jotain tai sitten hän vain tuntee syvää läheisyyttä kanssani ja tahtoo auttaa minua rakastamaan luontoa syvemmin. Ohjeeksi hän antoi, että minun pitäisi nauttia luonnossa olosta ja tuntea kaikki energia ympärilläni ja aina, kun tämä vihreä valopallo ilmestyy eteeni, minun pitää muistaa kiittää ja olla onnellinen hänen läsnäolostaan.
Ja niin minä olen tehnytkin. <3
Tässä yhteisellä matkallamme olen puhunut hänelle. Olen vaihtanut kuulumisia, ajatuksia ja olen yhdessä pohtinut luontomme meininkiä. Vaikka olen kysynyt, en ole saanut selville nimeä enkä tietoon varmasti kuka hän on. Ahkeran yhteydenpidon avulla, olen oppinut tunnistamaan hänen läsnäolonsa ja vaikka välillä tilanne on saattanut tuntua hassulta, ettei luonto liity tilanteeseen mitenkään, mutta kun olen ottanut kuvan, siellä hän taas oli. Läsnäolon tuntee niin vahvasti, ettei minun enään tarvitse ottaa kuvaakaan todisteeksi siitä, vaan olen kiittänyt hänen läsnäoloaan ja nauttinut hetkestä. Joka kerta minut valtaa rauhallinen ja sellainen voimakas mahtava tunne. Tulee hyvä mieli ja tunne, että elämä voittaa aina. <3
Pieni hetki, elämän henki.
Hiljainen kuiskaus ikuisuudesta,
muistuttaen meitä turvallisuudesta.
Valojen loisteessa hymyillen,
veden äärellä hypellen.
Näkymätön apu tässä ja nyt,
Luojan lahjana syntynyt.
Käsi kädessä, aina yhdessä.
Kerran olin käymässä Kukkolankoskella ja tämä valopallo tuli silloinkin kuviini. Siinä hetkessä keksin tämän pienen runoni. Tästä valopallosta on tullut minulle hyvin rakas ja hyvin läheinen. Ikäänkuin minun salainen ystäväni, jonka läsnäolon minä tunnen, vaikka ympärillä olisi paljonkin porukkaa. Kutsun sitä Luontopalloksi, koska muuta nimitystä en tiedä. Mutta olemme olleet nimitykseen tyytyväisiä :D Tämä vihreä valo-olento on ensimmäisiä ystäviäni Valonpolulta, jonka opin tuntemaan, joten siksi kerroin hänen tarinan teille nyt. Ensi kerralla kerron jostain toisesta Valon ystävästäni. <3
Ensi kertaan.
Lähetän paljon Enkeleitä ja suojelusta rakkaalle ystävälleni <3 Sinä paranet pian!!! <3
Enkeleiden halauksia ja rakkautta kaikille.
Kiss kiss,
Hanna Ari :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti