Matkalla minuuteen ja iloon!!!

Nyt se on tapahtunut! Minulla on tatuointi. Tämä kuu on ollut muutosten ja itsensä voittamisen kuukausi! Olympialaiset oli ja meni. Katsoin, kun ihmiset tekivät tuloksia, yrittivät ja jotku onnistuivat todella hyvin. Toisilla ei mennyt ihan niinkuin piti, mutta he elivät tunteella ja yrittivät parhaansa ja totesivat, että jossain on vielä oppimisen paikka. Ne ihmiset näyttivät hyviltä, mutta luulen, että heidän salaisuus oli tahdonvoima. Se huokui ja näkyi heissä. Siitä innostuneena otin itseäni niskasta kiinni ja tilasin ajan, joka lopulta oli nopeammin kuin osasin aavistaa. Mutta lopputulos oli, että menin kohti unelmaa ja sain käteeni kuvan, josta olen todella ylpeä ja joka on juurikin minun näköinen. Olen voittanut itseni. Hiukan pelonsekaisin tuntein olen kertonut tatuoinnistani ihmisille ja vanhemmat, joita pelkäsin eniten ovat yllättäneet minut todella suuresti. Äitini suorastaan rakasti sitä ja isukki ei kehunut, mutta ei moittinutkaan. Totesi vain, että hääpuvussa pitää varmaan olla pitkät hihat ja naurahti silleen somasti. Eli vanhemmille tuli täysi kymppi suhtautumisen suhteen. :D Kaikki kaverit eivät ole olleet niin avoinmielisiä, olen kuullut vaikka ja mitä. Mutta osa ystävistäni ovat olleet todella kannustavia ja lämmittäneet sydäntäni kovasti <3 Reaktioita on ollut useita ja ihmisillä on oikeutensa mielipiteeseen. Mutta huomasin, että jotku alkoivat haukkua minun luonnettani, elämäntilannettani ja jopa saivat minut kuulostamaan eksyneeltä teinitytöltä ja jotku juorut ovat pohtineet minun ryhmäytymistä johonkin jengiin... sellaiset menee liian pitkälle. Naurahtaen olen asiat ottanut vastaan, mutta tämä kertoo vain siitä, että kaikki eivät uskalla kohdata uutta minääni ja uudenlaista otetta elämään ja itseeni. Onko kyse siitä, että he eivät tykkää siitä mitä teen VAI pelottaako heitä, että minä uskallan muuttua ja mennä eteenpäin ja he eivät? Sitä olen nyt miettinyt. Olen myös huvikseni miettinyt, että millaiseenhan "jengiin" kuuluu delfiini??? :D Sitä sopii vain arvailla... ;)

Lapijoen silta!

Toisten ihmisten tuomitseminen! Se ärsyttää minua nyt ihan suunnattomasti! En ymmärrä mistä kumpuaa ajatus, että on lupa arvostella toista ihmistä, jos ei ole haluakaan tietää/tutustua toiseen ihmiseen ja hänen tarinaansa. Ensivaikutelma on tärkeä, kyllä! Se on harvoin väärässä, varsinkin jos on tunne itsepuolustuksesta. Jos tapaat henkilön ja sinusta tuntuu, että haluat eroon hänestä tai hän ei vaikuta turvalliselta. Silloin on paras ottaa jalat alle ja poistua takavasemmalle mahdollisimman pian. Voit välttyä monenmoiselta ikävältä tilanteelta. Luultavasti suojelusenkelisi yrittää neuvoa, että nyt pitää mennä. Luottakaa siihen vaistoon, mutta jos henkilö vain ärsyttää, ulkonäkö ei miellytä tai joku on tehnyt jotain radikaalia; lävistyksiä, pukeutuminen, tatuointeja, tukkamalli yms... Onko tällöin oikeutta mennä arvostelemaan häntä? Tuomita ja kattoa oudoksuen? Se on jännä miten ylistämme ja puhumme hyvää ihmisistä, jotka miellyttävät meitä jotenkin. Hankki tukkamallin josta itsekin tykkäät tai käyttää sen tyylisiä vaatteita jotka löytyy myös omasta vaatekaapista. Hankkii ammatin josta haaveilemme myös omalle lapsellemme tai on hankkinut kulmakorun, joka on ollut toiveena joskus itsekin hankkia. Olen joskus sortunut ihan samaan. Olen mielessäni todennut ihmisen jopa epämukavaksi, jos se on ärsyttänyt pukeutumistavallaan tai on ollut liian tatuoitu. Onneksi olen päässyt sen yli ja paras opetus on, kun menee ja juttelee ja ottaa kontaktia näiden ihmisten kanssa. Hyvänä esimerkkinä oli, kun ystävättäreni halusi lävistyksen nenäänsä ja menimme erääseen liikkeeseen varamaan hänelle aikaa. Vastaan tuli mies, joka oli tatuoitu kauttaaltaan ja lävistyksiä oli kasvot täynnä. Parta oli pitkä ja varsinkin melkein peppuun asti ulottuvat hiukset. Aika varattiin ja totesin ystävälleni, kun lähdimme pois, että hän oli hiukan pelottava ja en ehkä kovin pitänyt henkilöstä, mutta ystäväni kertoi, että piti hänen silmistä. Kun saapui päivä ja menimme lävistystä ottamaan, sama mies oli siellä ja voi, että kuinka väärässä olinkaan hänestä. Ulkonäkö taas petti. Hän vaikutti lepposelta nallekarhulta ja oli todella rentoa ja mukavaa juttuseuraa. Siellä ihan viihtyi ja ystävättäreni sai ammattitaidolla laitetun lävistyksen. Kun otin asiakseni katsoa hänen silmiinsä, näin saman kuin ystävättäreni jo ensimmäisenä päivänä. Ne olivat kauniit ja lempeät ja kovan ulkonäön takaa välillä näkynyt hymy osoitti, että mies oli kultaa. Sorruin pitkästä aikaan siihen, että annoin ulkonäön sanella, millainen henkilö on kyseessä, mutta todellisuudessa hän oli taiteellinen sielu, joka on valinnut kovan ammatin ja on löytänyt kehonkoristamisesta sen oman juttunsa ja mikä ihme minä olin sitä arvostelemaan. Olen kiitollinen, että sain tilaisuuden tutustua häneen hiukan paremmin, eikä tunne jäänyt vain ajanvaraukseen. Enkelit antoivat minulle taas oppikoulun. Tutustu ihmiseen ja hänen tarinaansa, älä ulkonäköön ja omiin tuntemuksiin! Kiitos kiitos kiitos!!!!

Tavallaan olen nyt itse samassa tilanteessa ja olemme erään ystävättäreni kanssa joutuneet kohtaamaan ihmisten katseet, ilmeet ja tuntemukset. Minä tatuointini ja ystäväni leikattua pitkät hiukset siileksi. Hänellä oli omat syynsä hiusten leikkaamiseen, mutta ihmiset leimasivat hänet syöpäpotilaaksi, hulluksi, ajattelemattomaksi ja vaikka ja mitä, mutta hän kantoi valintansa ylpeästi ja kävi omaa oppikouluaan itseensä läpi muiden mielipiteistä piittaamatta. Ja kun hänen itsetuntonsa nousi ja rakkaudellinen tunne itseään kohtaan, hän alkoi saada hyvinkin miellyttäviä katseita ja huomiota varsinkin miehiltä, mutta myös muilta naisilta. Naisen kauneus ei ole hiuksissa ja ulkonäössä vaan siinä kuinka rakastat itseäsi ja kannat itsesi ylpeydellä <3 Iso oppikoulu!!!!
Sama itseni kanssa. Olen käynyt suuren koulun hyväksyessäni itseni sellaisena kuin olen ja olen uskaltautunut tavoittelemaan omia unelmiani muista piittaamatta. Se on kantanut hedelmää ja luonut tervettä itserakkautta ja olen myös huomannut, että olen saanut osakseni paljon ihailua ja miehiltä paljon huomiota, vaikka en olekaan trendien mukana liikkuva kiiltokuva nainen timmillä vartalolla, jollainen joskus tahdoin olla. Mutta taas ulkonäkö ei tee naista, vaan se kuinka itse koet itsesi ja miten tuot sen muille esille. Rakkaus itseä ja muita kohtaan on kaunista <3 Olkaamme siis kaikki ylpeitä siitä mitä olemme ja rakastetaan itseämme. Muiden mielipiteet tulee ja menee, mutta illalla nukahdat itsesi kanssa ja aamulla heräät itsesi kanssa uuteen kauniiseen päivään!!!

Viime viikonloppuna olin pienellä reissulla serkkuperheeni luona Eurajoella! Tämä viikonloppu oli kaunis muistutus siitä, kuinka mahtava perhe minulla on ympärilläni. Kiitos äitin ja isukin, heidän luomalle pohjalle on helppoa ja kaunista rakentaa uutta ja veljieni kanssa saamme perinteitä joista pitää kiinni. Matkustin veljeni ja hänen avopuolison kanssa sinne ja automatkalla muistelimme, kuinka aikaisemmin matkustimme Raumalle enoni luokse kesäisin. Se oli aina kesän kohokohtia. Nyt olemme kasvaneet aikuisiksi ja edelleen kaikki innolla tahtovat sukuloimaan sinne ja nykyään tuomme omia puolisoita mukanamme. Porukka vain kasvaa. Pieni muutos on vain siinä, että ajan saatossa enoni paikka ei ole enään se kokoontumispaikka, vaan perheen vanhimman pojan kaunis maatila ihan siinä lähellä Raumaa. Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, hän on serkuksista meille se läheisin ja hänen perheestään on tullut meille erittäin tärkeä. Enoni on muuttanut ja jo jonkin vuoden serkkuni paikasta on tullut kyläilypaikka, jonne kaikki kokoontuu. Näin perinne jatkuu ja toinen sukupolvi on ottanut vallan!!! Oli kaunista, että enoni myös puolisoineen kävi siellä meidän kanssa aikaa viettämässä. Sama vanha jengi koossa taas. Herkkää ja kaunista tässä reissussa oli se, että kävimme viimeisen kerran poimimassa omenia ja hyvästelemässä enoni talon. Siellä on ihania ja tärkeitä muistoja luotu ja tehty perustaa hyvälle sukulaissuhteelle ja kaikki se on kantanut hedelmää. Viimeisen kerran äitini kanssa lähdimme sieltä pihasta ja muistelimme kaikkia asioita ja tapahtumia siellä ja enoni aukaisi meille portit viimeisen kerran. Näin on saatu eräs aikakausi taas päätökseen, mutta kuten äitini totesi, nyt aletaan luomaan uusia muistoja! <3 Ehdottomasti! Olemme kiitollisia, että serkkuni jatkaa enoni jalanjäljissä ja antaa meille perheineen aina sydämellisen vastaanoton omaan kotiinsa. Näin se elämä menee eteenpäin!!!

Reissun aikana kävin näkemässä Lapijoen siltaa, joka on valmistunut vuonna 1883! Se oli vaikuttava ja kaunis näky. Siellä oikein tunsi historian. Käykää ihmeessä katsomassa sitä, jos lähistöllä olette ja harmi, että syksy on jo näin pitkällä, mutta jos, ette ole ennen vanhaa Raumaa nähneet, niin ensikesän suunnitelmiin voisi kuulua visiitti sinne. On se niin kaunista seutua :)

Auringon lasku Vaasan lähistöllä.

Ja syksy tuo tullessaan ainakin yhden mahtavan tapahtuman Ouluun, nimittäin ILON Valkeat Hyvinvointimessut. Jos suinkin on mahdollista, niin tulkaa ihmeessä mukaan 24.-25.9.2016. Luvassa on taas kaikkea hienoa ja varsinkin luentoja odotan innolla! Tämä on viikonloppu, jonka tahdon omistaa itselleni ja muille samanhenkisille ihmisille ja ammoa oppia ja uutta tietoa ja rakkautta!!! Tämä on minun viikonloppuni ja toivottavasti mahdollisimman moni tulisi mukaan katsomaan meininkiä. Tällä kertaa taidan odottaa eniten Teemu Syrjälän ajatuksia ja luentoa, mutta Tuomas Kytömäki on minulle uusi tuttavuus näissä piireissä, joten mielenkiinnolla odotan myös hänen ajatuksiaan. Kaikki vaan joukolla mukaan. Laitan linkin tähän perään ;)

http://www.ilonvalkeat.info/

Syksy on saapunut kohisten. Nyt suuresti rakkautta kaikkiin koteihin ja kynttilöiden valoa ja elämäniloa!!! Ota hetki ja kuuntele tämä kappale ja löydä sisäinen voimasi ja rakasta <3

MFTP - Manifesto

Kaunista syksyä ja enkeleiden valoa <3 

xoxo

Hanna Ari